third-person possessor
|
|
singular
|
plural
|
nominative
|
ihmeparantumisensa
|
ihmeparantumisensa
|
accusative
|
nom.
|
ihmeparantumisensa
|
ihmeparantumisensa
|
gen.
|
ihmeparantumisensa
|
genitive
|
ihmeparantumisensa
|
ihmeparantumistensa ihmeparantumisiensa
|
partitive
|
ihmeparantumistaan ihmeparantumistansa
|
ihmeparantumisiaan ihmeparantumisiansa
|
inessive
|
ihmeparantumisessaan ihmeparantumisessansa
|
ihmeparantumisissaan ihmeparantumisissansa
|
elative
|
ihmeparantumisestaan ihmeparantumisestansa
|
ihmeparantumisistaan ihmeparantumisistansa
|
illative
|
ihmeparantumiseensa
|
ihmeparantumisiinsa
|
adessive
|
ihmeparantumisellaan ihmeparantumisellansa
|
ihmeparantumisillaan ihmeparantumisillansa
|
ablative
|
ihmeparantumiseltaan ihmeparantumiseltansa
|
ihmeparantumisiltaan ihmeparantumisiltansa
|
allative
|
ihmeparantumiselleen ihmeparantumisellensa
|
ihmeparantumisilleen ihmeparantumisillensa
|
essive
|
ihmeparantumisenaan ihmeparantumisenansa
|
ihmeparantumisinaan ihmeparantumisinansa
|
translative
|
ihmeparantumisekseen ihmeparantumiseksensa
|
ihmeparantumisikseen ihmeparantumisiksensa
|
abessive
|
ihmeparantumisettaan ihmeparantumisettansa
|
ihmeparantumisittaan ihmeparantumisittansa
|
instructive
|
—
|
—
|
comitative
|
— |
ihmeparantumisineen ihmeparantumisinensa
|