third-person possessor
|
|
singular
|
plural
|
nominative
|
ihmetekonsa
|
ihmetekonsa
|
accusative
|
nom.
|
ihmetekonsa
|
ihmetekonsa
|
gen.
|
ihmetekonsa
|
genitive
|
ihmetekonsa
|
ihmetekojensa
|
partitive
|
ihmetekoaan ihmetekoansa
|
ihmetekojaan ihmetekojansa
|
inessive
|
ihmeteossaan ihmeteossansa
|
ihmeteoissaan ihmeteoissansa
|
elative
|
ihmeteostaan ihmeteostansa
|
ihmeteoistaan ihmeteoistansa
|
illative
|
ihmetekoonsa
|
ihmetekoihinsa
|
adessive
|
ihmeteollaan ihmeteollansa
|
ihmeteoillaan ihmeteoillansa
|
ablative
|
ihmeteoltaan ihmeteoltansa
|
ihmeteoiltaan ihmeteoiltansa
|
allative
|
ihmeteolleen ihmeteollensa
|
ihmeteoilleen ihmeteoillensa
|
essive
|
ihmetekonaan ihmetekonansa
|
ihmetekoinaan ihmetekoinansa
|
translative
|
ihmeteokseen ihmeteoksensa
|
ihmeteoikseen ihmeteoiksensa
|
abessive
|
ihmeteottaan ihmeteottansa
|
ihmeteoittaan ihmeteoittansa
|
instructive
|
—
|
—
|
comitative
|
— |
ihmetekoineen ihmetekoinensa
|