ikävöijä

Ingrian

Etymology

From ikävä (“boring”) +‎ -öijä. Akin to Finnish ikävöidä.

Pronunciation

  • (Ala-Laukaa) IPA(key): /ˈikæʋøi̯jæ/, [ˈikæʋø̞̆i̯]
  • (Soikkola) IPA(key): /ˈikæʋøi̯jæ/, [ˈiɡ̊æˌʋø̞i̯jæ]
  • (Hevaha) IPA(key): /ˈikæʋøjæk/, [ˈiɡ̊æˌʋø̞jæɡ̊]
  • Rhymes: -ikæʋøi̯j, -øi̯jæ
  • Hyphenation: i‧kä‧vöi‧jä

Verb

ikävöijä

  1. (transitive, usually atelic) to miss; to long for

Conjugation

Conjugation of ikävöijä (type 7/astavoija, no gradation)
Indikativa
Preesens Perfekta
positive negative positive negative
1st singular ikävöin en ikävöi 1st singular oon ikävöint, oon ikävöinyt en oo ikävöint, en oo ikävöinyt
2nd singular ikävöit et ikävöi 2nd singular oot ikävöint, oot ikävöinyt et oo ikävöint, et oo ikävöinyt
3rd singular ikävöi ei ikävöi 3rd singular ono ikävöint, ono ikävöinyt ei oo ikävöint, ei oo ikävöinyt
1st plural ikävöimmä emmä ikävöi 1st plural oomma ikävöineet emmä oo ikävöineet
2nd plural ikävöittä että ikävöi 2nd plural ootta ikävöineet että oo ikävöineet
3rd plural ikävöit1), ikävöivät2), ikävöitää evät ikävöi, ei ikävöitä 3rd plural ovat ikävöineet evät oo ikävöineet, ei oo ikävöitty
impersonal ikävöitää ei ikävöitä impersonal ono ikävöitty ei oo ikävöitty
Imperfekta Pluskvamperfekta
positive negative positive negative
1st singular ikävöin en ikävöint, en ikävöinyt 1st singular olin ikävöint, olin ikävöinyt en olt ikävöint, en olt ikävöinyt
2nd singular ikävöit et ikävöint, et ikävöinyt 2nd singular olit ikävöint, olit ikävöinyt et olt ikävöint, et olt ikävöinyt
3rd singular ikävöi ei ikävöint, ei ikävöinyt 3rd singular oli ikävöint, oli ikävöinyt ei olt ikävöint, ei olt ikävöinyt
1st plural ikävöimmä emmä ikävöineet 1st plural olimma ikävöineet emmä olleet ikävöineet
2nd plural ikävöittä että ikävöineet 2nd plural olitta ikävöineet että olleet ikävöineet
3rd plural ikävöit1), ikävöivät2), ikävöittii evät ikävöineet, ei ikävöitty 3rd plural olivat ikävöineet evät olleet ikävöineet, ei olt ikävöitty
impersonal ikävöittii ei ikävöitty impersonal oli ikävöitty ei olt ikävöitty
Konditsionala
Preesens Perfekta
positive negative positive negative
1st singular ikävöisin en ikävöis 1st singular olisin ikävöint, olisin ikävöinyt en olis ikävöint, en olis ikävöinyt
2nd singular ikävöisit, ikävöist1) et ikävöis 2nd singular olisit ikävöint, olisit ikävöinyt et olis ikävöint, et olis ikävöinyt
3rd singular ikävöis ei ikävöis 3rd singular olis ikävöint, olis ikävöinyt ei olis ikävöint, ei olis ikävöinyt
1st plural ikävöisimmä emmä ikävöis 1st plural olisimma ikävöineet emmä olis ikävöineet
2nd plural ikävöisittä että ikävöis 2nd plural olisitta ikävöineet että olis ikävöineet
3rd plural ikävöisiit1), ikävöisivät2), ikävöittäis evät ikävöis, ei ikävöittäis 3rd plural olisivat ikävöineet evät olis ikävöineet, ei olis ikävöitty
impersonal ikävöittäis ei ikävöittäis impersonal olis ikävöitty ei olis ikävöitty
Imperativa
Preesens Perfekta
positive negative positive negative
1st singular — — 1st singular — —
2nd singular ikävöi elä ikävöi 2nd singular oo ikävöint, oo ikävöinyt elä oo ikävöint, elä oo ikävöinyt
3rd singular ikävöiköö elköö ikävöikö 3rd singular olkoo ikävöint, olkoo ikävöinyt elköö olko ikävöint, elköö olko ikävöinyt
1st plural — — 1st plural — —
2nd plural ikävöikää elkää ikävöikö 2nd plural olkaa ikävöineet elkää olko ikävöineet
3rd plural ikävöikööt elkööt ikävöikö, elköö ikävöittäkö 3rd plural olkoot ikävöineet elkööt olko ikävöineet, elköö olko ikävöitty
impersonal ikävöittäköö elköö ikävöittäkö impersonal olkoo ikävöitty elköö olko ikävöitty
Potentsiala
Preesens
positive negative
1st singular ikävöinen en ikävöine
2nd singular ikävöinet et ikävöine
3rd singular ikävöinöö ei ikävöine
1st plural ikävöinemmä emmä ikävöine
2nd plural ikävöinettä että ikävöine
3rd plural ikävöinööt evät ikävöine, ei ikävöittäne
impersonal ikävöittänöö ei ikävöittäne
Nominal forms
Infinitivat Partisipat
active passive
1st ikävöijä present ikävöivä ikävöittävä
2nd inessive ikävöijees past ikävöint, ikävöinyt ikävöitty
instructive ikävöijen 1) Chiefly in the Soikkola dialect.
2) Chiefly in the Ala-Laukaa dialect.
*) For the imperative, the 2nd plural (ikävöikää) may be used for the 3rd person as well.
**) The interrogative is formed by adding the suffix -k (-ka?/-kä?) to the indicative
***) The deliberative is formed by adding the suffix -k (-ka?/-kä?) or -kse to either the indicative or the potential
****) In folk poetry, a long first infinitive can be formed by adding the suffix -kse-, followed by possessive suffixes, to the first infinitive. Note that sometimes gemination may be undone by this addition.
3rd illative ikävöimää
inessive ikävöimääs
elative ikävöimäst
abessive ikävöimätä
4th nominative ikävöimiin
partitive ikävöimistä, ikävöimist

Synonyms

Derived terms

References

  • Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 88
  • Arvo Laanest (1997) Isuri keele Hevaha murde sõnastik, Eesti Keele Instituut, page 44
This article is issued from Wiktionary. The text is available under Creative Commons Attribution-Share Alike 4.0 unless otherwise noted. Additional terms may apply for the media files.