ilmahtua

Ingrian

Etymology

From ilma (“weather”) +‎ -htua.

Pronunciation

  • (Ala-Laukaa) IPA(key): /ˈilmɑhtuɑ/, [ˈiɫməhˌtuɑ]
  • (Soikkola) IPA(key): /ˈilmɑhtuɑ/, [ˈiɫmɑhˌtuɑ]
  • Rhymes: -uɑ
  • Hyphenation: il‧mah‧tu‧a

Verb

ilmahtua

  1. (intransitive) to appear
    • 1936, L. G. Terehova, V. G. Erdeli, translated by Mihailov and P. I. Maksimov, Geografia: oppikirja iƶoroin alkușkoulun kolmatta klaassaa vart (ensimäine osa) [Geography: textbook for Ingrian elementary school third grade (first part)], Leningrad: Riikin Ucebno-Pedagogiceskoi Izdateljstva, page 7:
      Hää [päivyt] ilmahtuu hoomuksest, vähittee kohojaa ylemmäks ja ylemmäks;
      It [the Sun] appears in the morning, gradually rises higher and higher;
  2. (intransitive) to arrive

Conjugation

Conjugation of ilmahtua (type 1/ampua, t- gradation)
Indikativa
Preesens Perfekta
positive negative positive negative
1st singular ilmahun en ilmahu 1st singular oon ilmahtunt, oon ilmahtunut en oo ilmahtunt, en oo ilmahtunut
2nd singular ilmahut et ilmahu 2nd singular oot ilmahtunt, oot ilmahtunut et oo ilmahtunt, et oo ilmahtunut
3rd singular ilmahtuu ei ilmahu 3rd singular ono ilmahtunt, ono ilmahtunut ei oo ilmahtunt, ei oo ilmahtunut
1st plural ilmahumma emmä ilmahu 1st plural oomma ilmahtunneet emmä oo ilmahtunneet
2nd plural ilmahutta että ilmahu 2nd plural ootta ilmahtunneet että oo ilmahtunneet
3rd plural ilmahtuut1), ilmahtuvat2), ilmahuttaa evät ilmahu, ei ilmahuta 3rd plural ovat ilmahtunneet evät oo ilmahtunneet, ei oo ilmahuttu
impersonal ilmahuttaa ei ilmahuta impersonal ono ilmahuttu ei oo ilmahuttu
Imperfekta Pluskvamperfekta
positive negative positive negative
1st singular ilmahuin en ilmahtunt, en ilmahtunut 1st singular olin ilmahtunt, olin ilmahtunut en olt ilmahtunt, en olt ilmahtunut
2nd singular ilmahuit et ilmahtunt, et ilmahtunut 2nd singular olit ilmahtunt, olit ilmahtunut et olt ilmahtunt, et olt ilmahtunut
3rd singular ilmahtui ei ilmahtunt, ei ilmahtunut 3rd singular oli ilmahtunt, oli ilmahtunut ei olt ilmahtunt, ei olt ilmahtunut
1st plural ilmahuimma emmä ilmahtunneet 1st plural olimma ilmahtunneet emmä olleet ilmahtunneet
2nd plural ilmahuitta että ilmahtunneet 2nd plural olitta ilmahtunneet että olleet ilmahtunneet
3rd plural ilmahtuit1), ilmahtuivat2), ilmahuttii evät ilmahtunneet, ei ilmahuttu 3rd plural olivat ilmahtunneet evät olleet ilmahtunneet, ei olt ilmahuttu
impersonal ilmahuttii ei ilmahuttu impersonal oli ilmahuttu ei olt ilmahuttu
Konditsionala
Preesens Perfekta
positive negative positive negative
1st singular ilmahtuisin en ilmahtuis 1st singular olisin ilmahtunt, olisin ilmahtunut en olis ilmahtunt, en olis ilmahtunut
2nd singular ilmahtuisit, ilmahtuist1) et ilmahtuis 2nd singular olisit ilmahtunt, olisit ilmahtunut et olis ilmahtunt, et olis ilmahtunut
3rd singular ilmahtuis ei ilmahtuis 3rd singular olis ilmahtunt, olis ilmahtunut ei olis ilmahtunt, ei olis ilmahtunut
1st plural ilmahtuisimma emmä ilmahtuis 1st plural olisimma ilmahtunneet emmä olis ilmahtunneet
2nd plural ilmahtuisitta että ilmahtuis 2nd plural olisitta ilmahtunneet että olis ilmahtunneet
3rd plural ilmahtuisiit1), ilmahtuisivat2), ilmahuttais evät ilmahtuis, ei ilmahuttais 3rd plural olisivat ilmahtunneet evät olis ilmahtunneet, ei olis ilmahuttu
impersonal ilmahuttais ei ilmahuttais impersonal olis ilmahuttu ei olis ilmahuttu
Imperativa
Preesens Perfekta
positive negative positive negative
1st singular — — 1st singular — —
2nd singular ilmahu elä ilmahu 2nd singular oo ilmahtunt, oo ilmahtunut elä oo ilmahtunt, elä oo ilmahtunut
3rd singular ilmahtukkoo elköö ilmahtuko 3rd singular olkoo ilmahtunt, olkoo ilmahtunut elköö olko ilmahtunt, elköö olko ilmahtunut
1st plural — — 1st plural — —
2nd plural ilmahtukkaa elkää ilmahtuko 2nd plural olkaa ilmahtunneet elkää olko ilmahtunneet
3rd plural ilmahtukkoot elkööt ilmahtuko, elköö ilmahuttako 3rd plural olkoot ilmahtunneet elkööt olko ilmahtunneet, elköö olko ilmahuttu
impersonal ilmahuttakoo elköö ilmahuttako impersonal olkoo ilmahuttu elköö olko ilmahuttu
Potentsiala
Preesens
positive negative
1st singular ilmahtunen en ilmahtune
2nd singular ilmahtunet et ilmahtune
3rd singular ilmahtunnoo ei ilmahtune
1st plural ilmahtunemma emmä ilmahtune
2nd plural ilmahtunetta että ilmahtune
3rd plural ilmahtunnoot evät ilmahtune, ei ilmahuttane
impersonal ilmahuttanoo ei ilmahuttane
Nominal forms
Infinitivat Partisipat
active passive
1st ilmahtua present ilmahtuva ilmahuttava
2nd inessive ilmahtues past ilmahtunt, ilmahtunut ilmahuttu
instructive ilmahtuen 1) Chiefly in the Soikkola dialect.
2) Chiefly in the Ala-Laukaa dialect.
*) For the imperative, the 2nd plural (ilmahtukkaa) may be used for the 3rd person as well.
**) The interrogative is formed by adding the suffix -k (-ka?/-kä?) to the indicative
***) The deliberative is formed by adding the suffix -k (-ka?/-kä?) or -kse to either the indicative or the potential
****) In folk poetry, a long first infinitive can be formed by adding the suffix -kse-, followed by possessive suffixes, to the first infinitive. Note that sometimes gemination may be undone by this addition.
3rd illative ilmahtummaa
inessive ilmahtumas
elative ilmahtumast
abessive ilmahtumata
4th nominative ilmahtumiin
partitive ilmahtumista, ilmahtumist

References

  • Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 91
This article is issued from Wiktionary. The text is available under Creative Commons Attribution-Share Alike 4.0 unless otherwise noted. Additional terms may apply for the media files.