ilmeittää

Finnish

Etymology

ilme (“facial expression, appearance, air”) +‎ -ttää

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈilmei̯tːæːˣ/, [ˈilme̞i̯t̪ːæː(ʔ)]
  • Rhymes: -ilmeitːæː
  • Syllabification(key): il‧meit‧tää
  • Hyphenation(key): il‧meit‧tää

Verb

ilmeittää (rare)

  1. (transitive, usually atelic, music) to give a personal touch or sound when playing or singing
    Hän ilmeittää lauluaan hienovaraisin keinoin.
    She gives a personal touch to her singing through delicate means.

Conjugation

Inflection of ilmeittää (Kotus type 53*C/muistaa, tt-t gradation)
indicative mood
present tense perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. ilmeitän en ilmeitä 1st sing. olen ilmeittänyt en ole ilmeittänyt
2nd sing. ilmeität et ilmeitä 2nd sing. olet ilmeittänyt et ole ilmeittänyt
3rd sing. ilmeittää ei ilmeitä 3rd sing. on ilmeittänyt ei ole ilmeittänyt
1st plur. ilmeitämme emme ilmeitä 1st plur. olemme ilmeittäneet emme ole ilmeittäneet
2nd plur. ilmeitätte ette ilmeitä 2nd plur. olette ilmeittäneet ette ole ilmeittäneet
3rd plur. ilmeittävät eivät ilmeitä 3rd plur. ovat ilmeittäneet eivät ole ilmeittäneet
passive ilmeitetään ei ilmeitetä passive on ilmeitetty ei ole ilmeitetty
past tense pluperfect
person positive negative person positive negative
1st sing. ilmeitin en ilmeittänyt 1st sing. olin ilmeittänyt en ollut ilmeittänyt
2nd sing. ilmeitit et ilmeittänyt 2nd sing. olit ilmeittänyt et ollut ilmeittänyt
3rd sing. ilmeitti ei ilmeittänyt 3rd sing. oli ilmeittänyt ei ollut ilmeittänyt
1st plur. ilmeitimme emme ilmeittäneet 1st plur. olimme ilmeittäneet emme olleet ilmeittäneet
2nd plur. ilmeititte ette ilmeittäneet 2nd plur. olitte ilmeittäneet ette olleet ilmeittäneet
3rd plur. ilmeittivät eivät ilmeittäneet 3rd plur. olivat ilmeittäneet eivät olleet ilmeittäneet
passive ilmeitettiin ei ilmeitetty passive oli ilmeitetty ei ollut ilmeitetty
conditional mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. ilmeittäisin en ilmeittäisi 1st sing. olisin ilmeittänyt en olisi ilmeittänyt
2nd sing. ilmeittäisit et ilmeittäisi 2nd sing. olisit ilmeittänyt et olisi ilmeittänyt
3rd sing. ilmeittäisi ei ilmeittäisi 3rd sing. olisi ilmeittänyt ei olisi ilmeittänyt
1st plur. ilmeittäisimme emme ilmeittäisi 1st plur. olisimme ilmeittäneet emme olisi ilmeittäneet
2nd plur. ilmeittäisitte ette ilmeittäisi 2nd plur. olisitte ilmeittäneet ette olisi ilmeittäneet
3rd plur. ilmeittäisivät eivät ilmeittäisi 3rd plur. olisivat ilmeittäneet eivät olisi ilmeittäneet
passive ilmeitettäisiin ei ilmeitettäisi passive olisi ilmeitetty ei olisi ilmeitetty
imperative mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. — — 1st sing. — —
2nd sing. ilmeitä älä ilmeitä 2nd sing. — —
3rd sing. ilmeittäköön älköön ilmeittäkö 3rd sing. olkoon ilmeittänyt älköön olko ilmeittänyt
1st plur. ilmeittäkäämme älkäämme ilmeittäkö 1st plur. — —
2nd plur. ilmeittäkää älkää ilmeittäkö 2nd plur. — —
3rd plur. ilmeittäkööt älkööt ilmeittäkö 3rd plur. olkoot ilmeittäneet älkööt olko ilmeittäneet
passive ilmeitettäköön älköön ilmeitettäkö passive olkoon ilmeitetty älköön olko ilmeitetty
potential mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. ilmeittänen en ilmeittäne 1st sing. lienen ilmeittänyt en liene ilmeittänyt
2nd sing. ilmeittänet et ilmeittäne 2nd sing. lienet ilmeittänyt et liene ilmeittänyt
3rd sing. ilmeittänee ei ilmeittäne 3rd sing. lienee ilmeittänyt ei liene ilmeittänyt
1st plur. ilmeittänemme emme ilmeittäne 1st plur. lienemme ilmeittäneet emme liene ilmeittäneet
2nd plur. ilmeittänette ette ilmeittäne 2nd plur. lienette ilmeittäneet ette liene ilmeittäneet
3rd plur. ilmeittänevät eivät ilmeittäne 3rd plur. lienevät ilmeittäneet eivät liene ilmeittäneet
passive ilmeitettäneen ei ilmeitettäne passive lienee ilmeitetty ei liene ilmeitetty
Nominal forms
infinitives participles
active passive active passive
1st ilmeittää present ilmeittävä ilmeitettävä
long 1st1
Possessive forms
Person sing. plur.
1st ilmeittääkseni ilmeittääksemme
2nd ilmeittääksesi ilmeittääksenne
3rd ilmeittääkseen
ilmeittääksensä
past ilmeittänyt ilmeitetty
2nd inessive2 ilmeittäessä ilmeitettäessä agent4 ilmeittämä
Possessive forms
Person sing. plur.
1st ilmeittäessäni ilmeittäessämme
2nd ilmeittäessäsi ilmeittäessänne
3rd ilmeittäessään
ilmeittäessänsä
negative ilmeittämätön
instructive ilmeittäen —
1) Used only with a possessive suffix.

2) Usually with a possessive suffix (active only).
3) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details).
4) Usually with a possessive suffix. May not be used with all verbs, especially intransitive ones (more details). Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms.

* The third-person singular indicative form ilmeittää does not exhibit final gemination,
unlike the first infinitive (the lemma form), even though they are spelled identically.
3rd inessive ilmeittämässä —
elative ilmeittämästä —
illative ilmeittämään —
adessive ilmeittämällä —
abessive ilmeittämättä —
instructive ilmeittämän ilmeitettämän
4th3 verbal noun ilmeittäminen
5th1
Possessive forms
Person sing. plur.
1st ilmeittämäisilläni ilmeittämäisillämme
2nd ilmeittämäisilläsi ilmeittämäisillänne
3rd ilmeittämäisillään
ilmeittämäisillänsä

Synonyms

Further reading

This article is issued from Wiktionary. The text is available under Creative Commons Attribution-Share Alike 4.0 unless otherwise noted. Additional terms may apply for the media files.