ilmetty

Finnish

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈilmetːy(ˣ)/, [ˈilme̞t̪ːy(ʔ)]
  • Rhymes: -ilmetːy
  • Syllabification(key): il‧met‧ty
  • Hyphenation(key): il‧met‧ty

Adjective

ilmetty

  1. (of a person, especially an actor) natural, veritable, genuine
    David Suchet on ilmetty Hercule Poirot.
    David Suchet is a natural for the part of Hercule Poirot.
    Poika oli kuin ilmetty isänsä.
    The boy was the dead spit of his father.

Declension

Inflection of ilmetty (Kotus type 1*C/valo, tt-t gradation)
nominative ilmetty ilmetyt
genitive ilmetyn ilmettyjen
partitive ilmettyä ilmettyjä
illative ilmettyyn ilmettyihin
singular plural
nominative ilmetty ilmetyt
accusative nom. ilmetty ilmetyt
gen. ilmetyn
genitive ilmetyn ilmettyjen
partitive ilmettyä ilmettyjä
inessive ilmetyssä ilmetyissä
elative ilmetystä ilmetyistä
illative ilmettyyn ilmettyihin
adessive ilmetyllä ilmetyillä
ablative ilmetyltä ilmetyiltä
allative ilmetylle ilmetyille
essive ilmettynä ilmettyinä
translative ilmetyksi ilmetyiksi
abessive ilmetyttä ilmetyittä
instructive — ilmetyin
comitative — ilmettyine
Possessive forms of ilmetty (Kotus type 1*C/valo, tt-t gradation)
Rare. Only used with substantive adjectives.
first-person singular possessor
singular plural
nominative ilmettyni ilmettyni
accusative nom. ilmettyni ilmettyni
gen. ilmettyni
genitive ilmettyni ilmettyjeni
partitive ilmettyäni ilmettyjäni
inessive ilmetyssäni ilmetyissäni
elative ilmetystäni ilmetyistäni
illative ilmettyyni ilmettyihini
adessive ilmetylläni ilmetyilläni
ablative ilmetyltäni ilmetyiltäni
allative ilmetylleni ilmetyilleni
essive ilmettynäni ilmettyinäni
translative ilmetykseni ilmetyikseni
abessive ilmetyttäni ilmetyittäni
instructive — —
comitative — ilmettyineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative ilmettysi ilmettysi
accusative nom. ilmettysi ilmettysi
gen. ilmettysi
genitive ilmettysi ilmettyjesi
partitive ilmettyäsi ilmettyjäsi
inessive ilmetyssäsi ilmetyissäsi
elative ilmetystäsi ilmetyistäsi
illative ilmettyysi ilmettyihisi
adessive ilmetylläsi ilmetyilläsi
ablative ilmetyltäsi ilmetyiltäsi
allative ilmetyllesi ilmetyillesi
essive ilmettynäsi ilmettyinäsi
translative ilmetyksesi ilmetyiksesi
abessive ilmetyttäsi ilmetyittäsi
instructive — —
comitative — ilmettyinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative ilmettymme ilmettymme
accusative nom. ilmettymme ilmettymme
gen. ilmettymme
genitive ilmettymme ilmettyjemme
partitive ilmettyämme ilmettyjämme
inessive ilmetyssämme ilmetyissämme
elative ilmetystämme ilmetyistämme
illative ilmettyymme ilmettyihimme
adessive ilmetyllämme ilmetyillämme
ablative ilmetyltämme ilmetyiltämme
allative ilmetyllemme ilmetyillemme
essive ilmettynämme ilmettyinämme
translative ilmetyksemme ilmetyiksemme
abessive ilmetyttämme ilmetyittämme
instructive — —
comitative — ilmettyinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative ilmettynne ilmettynne
accusative nom. ilmettynne ilmettynne
gen. ilmettynne
genitive ilmettynne ilmettyjenne
partitive ilmettyänne ilmettyjänne
inessive ilmetyssänne ilmetyissänne
elative ilmetystänne ilmetyistänne
illative ilmettyynne ilmettyihinne
adessive ilmetyllänne ilmetyillänne
ablative ilmetyltänne ilmetyiltänne
allative ilmetyllenne ilmetyillenne
essive ilmettynänne ilmettyinänne
translative ilmetyksenne ilmetyiksenne
abessive ilmetyttänne ilmetyittänne
instructive — —
comitative — ilmettyinenne
third-person possessor
singular plural
nominative ilmettynsä ilmettynsä
accusative nom. ilmettynsä ilmettynsä
gen. ilmettynsä
genitive ilmettynsä ilmettyjensä
partitive ilmettyään
ilmettyänsä 		ilmettyjään
ilmettyjänsä
inessive ilmetyssään
ilmetyssänsä 		ilmetyissään
ilmetyissänsä
elative ilmetystään
ilmetystänsä 		ilmetyistään
ilmetyistänsä
illative ilmettyynsä ilmettyihinsä
adessive ilmetyllään
ilmetyllänsä 		ilmetyillään
ilmetyillänsä
ablative ilmetyltään
ilmetyltänsä 		ilmetyiltään
ilmetyiltänsä
allative ilmetylleen
ilmetyllensä 		ilmetyilleen
ilmetyillensä
essive ilmettynään
ilmettynänsä 		ilmettyinään
ilmettyinänsä
translative ilmetykseen
ilmetyksensä 		ilmetyikseen
ilmetyiksensä
abessive ilmetyttään
ilmetyttänsä 		ilmetyittään
ilmetyittänsä
instructive — —
comitative — ilmettyineen
ilmettyinensä

Participle

ilmetty

  1. past passive participle of ilmetä

Verb

ilmetty

  1. past passive indicative connegative of ilmetä

Further reading

Anagrams

This article is issued from Wiktionary. The text is available under Creative Commons Attribution-Share Alike 4.0 unless otherwise noted. Additional terms may apply for the media files.