iloitseminen

Finnish

Etymology

iloita +‎ -minen

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈiloi̯tseminen/, [ˈilo̞i̯tˌs̠e̞mine̞n]
  • Rhymes: -eminen
  • Syllabification(key): i‧loit‧se‧mi‧nen
  • Hyphenation(key): iloit‧se‧mi‧nen

Noun

iloitseminen

  1. verbal noun of iloita
    1. being happy, glad or cheerful; rejoicing

Declension

Inflection of iloitseminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative iloitseminen iloitsemiset
genitive iloitsemisen iloitsemisten
iloitsemisien
partitive iloitsemista iloitsemisia
illative iloitsemiseen iloitsemisiin
singular plural
nominative iloitseminen iloitsemiset
accusative nom. iloitseminen iloitsemiset
gen. iloitsemisen
genitive iloitsemisen iloitsemisten
iloitsemisien
partitive iloitsemista iloitsemisia
inessive iloitsemisessa iloitsemisissa
elative iloitsemisesta iloitsemisista
illative iloitsemiseen iloitsemisiin
adessive iloitsemisella iloitsemisilla
ablative iloitsemiselta iloitsemisilta
allative iloitsemiselle iloitsemisille
essive iloitsemisena iloitsemisina
translative iloitsemiseksi iloitsemisiksi
abessive iloitsemisetta iloitsemisitta
instructive — iloitsemisin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of iloitseminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
first-person singular possessor
singular plural
nominative iloitsemiseni iloitsemiseni
accusative nom. iloitsemiseni iloitsemiseni
gen. iloitsemiseni
genitive iloitsemiseni iloitsemisteni
iloitsemisieni
partitive iloitsemistani iloitsemisiani
inessive iloitsemisessani iloitsemisissani
elative iloitsemisestani iloitsemisistani
illative iloitsemiseeni iloitsemisiini
adessive iloitsemisellani iloitsemisillani
ablative iloitsemiseltani iloitsemisiltani
allative iloitsemiselleni iloitsemisilleni
essive iloitsemisenani iloitsemisinani
translative iloitsemisekseni iloitsemisikseni
abessive iloitsemisettani iloitsemisittani
instructive — —
comitative — iloitsemisineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative iloitsemisesi iloitsemisesi
accusative nom. iloitsemisesi iloitsemisesi
gen. iloitsemisesi
genitive iloitsemisesi iloitsemistesi
iloitsemisiesi
partitive iloitsemistasi iloitsemisiasi
inessive iloitsemisessasi iloitsemisissasi
elative iloitsemisestasi iloitsemisistasi
illative iloitsemiseesi iloitsemisiisi
adessive iloitsemisellasi iloitsemisillasi
ablative iloitsemiseltasi iloitsemisiltasi
allative iloitsemisellesi iloitsemisillesi
essive iloitsemisenasi iloitsemisinasi
translative iloitsemiseksesi iloitsemisiksesi
abessive iloitsemisettasi iloitsemisittasi
instructive — —
comitative — iloitsemisinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative iloitsemisemme iloitsemisemme
accusative nom. iloitsemisemme iloitsemisemme
gen. iloitsemisemme
genitive iloitsemisemme iloitsemistemme
iloitsemisiemme
partitive iloitsemistamme iloitsemisiamme
inessive iloitsemisessamme iloitsemisissamme
elative iloitsemisestamme iloitsemisistamme
illative iloitsemiseemme iloitsemisiimme
adessive iloitsemisellamme iloitsemisillamme
ablative iloitsemiseltamme iloitsemisiltamme
allative iloitsemisellemme iloitsemisillemme
essive iloitsemisenamme iloitsemisinamme
translative iloitsemiseksemme iloitsemisiksemme
abessive iloitsemisettamme iloitsemisittamme
instructive — —
comitative — iloitsemisinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative iloitsemisenne iloitsemisenne
accusative nom. iloitsemisenne iloitsemisenne
gen. iloitsemisenne
genitive iloitsemisenne iloitsemistenne
iloitsemisienne
partitive iloitsemistanne iloitsemisianne
inessive iloitsemisessanne iloitsemisissanne
elative iloitsemisestanne iloitsemisistanne
illative iloitsemiseenne iloitsemisiinne
adessive iloitsemisellanne iloitsemisillanne
ablative iloitsemiseltanne iloitsemisiltanne
allative iloitsemisellenne iloitsemisillenne
essive iloitsemisenanne iloitsemisinanne
translative iloitsemiseksenne iloitsemisiksenne
abessive iloitsemisettanne iloitsemisittanne
instructive — —
comitative — iloitsemisinenne
third-person possessor
singular plural
nominative iloitsemisensa iloitsemisensa
accusative nom. iloitsemisensa iloitsemisensa
gen. iloitsemisensa
genitive iloitsemisensa iloitsemistensa
iloitsemisiensa
partitive iloitsemistaan
iloitsemistansa 		iloitsemisiaan
iloitsemisiansa
inessive iloitsemisessaan
iloitsemisessansa 		iloitsemisissaan
iloitsemisissansa
elative iloitsemisestaan
iloitsemisestansa 		iloitsemisistaan
iloitsemisistansa
illative iloitsemiseensa iloitsemisiinsa
adessive iloitsemisellaan
iloitsemisellansa 		iloitsemisillaan
iloitsemisillansa
ablative iloitsemiseltaan
iloitsemiseltansa 		iloitsemisiltaan
iloitsemisiltansa
allative iloitsemiselleen
iloitsemisellensa 		iloitsemisilleen
iloitsemisillensa
essive iloitsemisenaan
iloitsemisenansa 		iloitsemisinaan
iloitsemisinansa
translative iloitsemisekseen
iloitsemiseksensa 		iloitsemisikseen
iloitsemisiksensa
abessive iloitsemisettaan
iloitsemisettansa 		iloitsemisittaan
iloitsemisittansa
instructive — —
comitative — iloitsemisineen
iloitsemisinensa
This article is issued from Wiktionary. The text is available under Creative Commons Attribution-Share Alike 4.0 unless otherwise noted. Additional terms may apply for the media files.