third-person possessor
|
|
singular
|
plural
|
nominative
|
improvisointinsa
|
improvisointinsa
|
accusative
|
nom.
|
improvisointinsa
|
improvisointinsa
|
gen.
|
improvisointinsa
|
genitive
|
improvisointinsa
|
improvisointiensa
|
partitive
|
improvisointiaan improvisointiansa
|
improvisointejaan improvisointejansa
|
inessive
|
improvisoinnissaan improvisoinnissansa
|
improvisoinneissaan improvisoinneissansa
|
elative
|
improvisoinnistaan improvisoinnistansa
|
improvisoinneistaan improvisoinneistansa
|
illative
|
improvisointiinsa
|
improvisointeihinsa
|
adessive
|
improvisoinnillaan improvisoinnillansa
|
improvisoinneillaan improvisoinneillansa
|
ablative
|
improvisoinniltaan improvisoinniltansa
|
improvisoinneiltaan improvisoinneiltansa
|
allative
|
improvisoinnilleen improvisoinnillensa
|
improvisoinneilleen improvisoinneillensa
|
essive
|
improvisointinaan improvisointinansa
|
improvisointeinaan improvisointeinansa
|
translative
|
improvisoinnikseen improvisoinniksensa
|
improvisoinneikseen improvisoinneiksensa
|
abessive
|
improvisoinnittaan improvisoinnittansa
|
improvisoinneittaan improvisoinneittansa
|
instructive
|
—
|
—
|
comitative
|
— |
improvisointeineen improvisointeinensa
|