irtauttaa

Finnish

Etymology

irta- +‎ -uttaa

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈirtɑutːɑːˣ/, [ˈirt̪ɑ̝ˌut̪ːɑ̝ː(ʔ)]
  • Rhymes: -utːɑː
  • Syllabification(key): ir‧ta‧ut‧taa
  • Hyphenation(key): ir‧ta‧ut‧taa

Verb

irtauttaa

  1. (transitive, rare) synonym of irrottaa (“to loosen, free, detach, unfasten, undo, separate, release, untether, decouple, take off”)
  2. (transitive) to break away, secede, separate [with elative or ablative ‘from’]
  3. (transitive) to dissociate, distance [with elative or ablative ‘from’]
    Synonym: erkaannuttaa
  4. (transitive) to make withdraw [with elative or ablative ‘from’] (make someone or something remove itself from a group)
  5. (transitive, chemistry) to decouple (in context of nuclear magnetic resonance)

Conjugation

Inflection of irtauttaa (Kotus type 53*C/muistaa, tt-t gradation)
indicative mood
present tense perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. irtautan en irtauta 1st sing. olen irtauttanut en ole irtauttanut
2nd sing. irtautat et irtauta 2nd sing. olet irtauttanut et ole irtauttanut
3rd sing. irtauttaa ei irtauta 3rd sing. on irtauttanut ei ole irtauttanut
1st plur. irtautamme emme irtauta 1st plur. olemme irtauttaneet emme ole irtauttaneet
2nd plur. irtautatte ette irtauta 2nd plur. olette irtauttaneet ette ole irtauttaneet
3rd plur. irtauttavat eivät irtauta 3rd plur. ovat irtauttaneet eivät ole irtauttaneet
passive irtautetaan ei irtauteta passive on irtautettu ei ole irtautettu
past tense pluperfect
person positive negative person positive negative
1st sing. irtautin en irtauttanut 1st sing. olin irtauttanut en ollut irtauttanut
2nd sing. irtautit et irtauttanut 2nd sing. olit irtauttanut et ollut irtauttanut
3rd sing. irtautti ei irtauttanut 3rd sing. oli irtauttanut ei ollut irtauttanut
1st plur. irtautimme emme irtauttaneet 1st plur. olimme irtauttaneet emme olleet irtauttaneet
2nd plur. irtautitte ette irtauttaneet 2nd plur. olitte irtauttaneet ette olleet irtauttaneet
3rd plur. irtauttivat eivät irtauttaneet 3rd plur. olivat irtauttaneet eivät olleet irtauttaneet
passive irtautettiin ei irtautettu passive oli irtautettu ei ollut irtautettu
conditional mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. irtauttaisin en irtauttaisi 1st sing. olisin irtauttanut en olisi irtauttanut
2nd sing. irtauttaisit et irtauttaisi 2nd sing. olisit irtauttanut et olisi irtauttanut
3rd sing. irtauttaisi ei irtauttaisi 3rd sing. olisi irtauttanut ei olisi irtauttanut
1st plur. irtauttaisimme emme irtauttaisi 1st plur. olisimme irtauttaneet emme olisi irtauttaneet
2nd plur. irtauttaisitte ette irtauttaisi 2nd plur. olisitte irtauttaneet ette olisi irtauttaneet
3rd plur. irtauttaisivat eivät irtauttaisi 3rd plur. olisivat irtauttaneet eivät olisi irtauttaneet
passive irtautettaisiin ei irtautettaisi passive olisi irtautettu ei olisi irtautettu
imperative mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. — — 1st sing. — —
2nd sing. irtauta älä irtauta 2nd sing. — —
3rd sing. irtauttakoon älköön irtauttako 3rd sing. olkoon irtauttanut älköön olko irtauttanut
1st plur. irtauttakaamme älkäämme irtauttako 1st plur. — —
2nd plur. irtauttakaa älkää irtauttako 2nd plur. — —
3rd plur. irtauttakoot älkööt irtauttako 3rd plur. olkoot irtauttaneet älkööt olko irtauttaneet
passive irtautettakoon älköön irtautettako passive olkoon irtautettu älköön olko irtautettu
potential mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. irtauttanen en irtauttane 1st sing. lienen irtauttanut en liene irtauttanut
2nd sing. irtauttanet et irtauttane 2nd sing. lienet irtauttanut et liene irtauttanut
3rd sing. irtauttanee ei irtauttane 3rd sing. lienee irtauttanut ei liene irtauttanut
1st plur. irtauttanemme emme irtauttane 1st plur. lienemme irtauttaneet emme liene irtauttaneet
2nd plur. irtauttanette ette irtauttane 2nd plur. lienette irtauttaneet ette liene irtauttaneet
3rd plur. irtauttanevat eivät irtauttane 3rd plur. lienevät irtauttaneet eivät liene irtauttaneet
passive irtautettaneen ei irtautettane passive lienee irtautettu ei liene irtautettu
Nominal forms
infinitives participles
active passive active passive
1st irtauttaa present irtauttava irtautettava
long 1st1
Possessive forms
Person sing. plur.
1st irtauttaakseni irtauttaaksemme
2nd irtauttaaksesi irtauttaaksenne
3rd irtauttaakseen
irtauttaaksensa
past irtauttanut irtautettu
2nd inessive2 irtauttaessa irtautettaessa agent4 irtauttama
Possessive forms
Person sing. plur.
1st irtauttaessani irtauttaessamme
2nd irtauttaessasi irtauttaessanne
3rd irtauttaessaan
irtauttaessansa
negative irtauttamaton
instructive irtauttaen —
1) Used only with a possessive suffix.

2) Usually with a possessive suffix (active only).
3) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details).
4) Usually with a possessive suffix. May not be used with all verbs, especially intransitive ones (more details). Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms.

* The third-person singular indicative form irtauttaa does not exhibit final gemination,
unlike the first infinitive (the lemma form), even though they are spelled identically.
3rd inessive irtauttamassa —
elative irtauttamasta —
illative irtauttamaan —
adessive irtauttamalla —
abessive irtauttamatta —
instructive irtauttaman irtautettaman
4th3 verbal noun irtauttaminen
5th1
Possessive forms
Person sing. plur.
1st irtauttamaisillani irtauttamaisillamme
2nd irtauttamaisillasi irtauttamaisillanne
3rd irtauttamaisillaan
irtauttamaisillansa

Synonyms

  • irtaannuttaa

Coordinate terms

Derived terms

This article is issued from Wiktionary. The text is available under Creative Commons Attribution-Share Alike 4.0 unless otherwise noted. Additional terms may apply for the media files.