iskostuminen

Finnish

Etymology

iskostua +‎ -minen

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈiskostuminen/, [ˈis̠ko̞s̠ˌtumine̞n]
  • Rhymes: -uminen
  • Syllabification(key): is‧kos‧tu‧mi‧nen
  • Hyphenation(key): is‧kos‧tu‧mi‧nen

Noun

iskostuminen

  1. verbal noun of iskostua
    1. getting or being instilled

Declension

Inflection of iskostuminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative iskostuminen iskostumiset
genitive iskostumisen iskostumisten
iskostumisien
partitive iskostumista iskostumisia
illative iskostumiseen iskostumisiin
singular plural
nominative iskostuminen iskostumiset
accusative nom. iskostuminen iskostumiset
gen. iskostumisen
genitive iskostumisen iskostumisten
iskostumisien
partitive iskostumista iskostumisia
inessive iskostumisessa iskostumisissa
elative iskostumisesta iskostumisista
illative iskostumiseen iskostumisiin
adessive iskostumisella iskostumisilla
ablative iskostumiselta iskostumisilta
allative iskostumiselle iskostumisille
essive iskostumisena iskostumisina
translative iskostumiseksi iskostumisiksi
abessive iskostumisetta iskostumisitta
instructive — iskostumisin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of iskostuminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
first-person singular possessor
singular plural
nominative iskostumiseni iskostumiseni
accusative nom. iskostumiseni iskostumiseni
gen. iskostumiseni
genitive iskostumiseni iskostumisteni
iskostumisieni
partitive iskostumistani iskostumisiani
inessive iskostumisessani iskostumisissani
elative iskostumisestani iskostumisistani
illative iskostumiseeni iskostumisiini
adessive iskostumisellani iskostumisillani
ablative iskostumiseltani iskostumisiltani
allative iskostumiselleni iskostumisilleni
essive iskostumisenani iskostumisinani
translative iskostumisekseni iskostumisikseni
abessive iskostumisettani iskostumisittani
instructive — —
comitative — iskostumisineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative iskostumisesi iskostumisesi
accusative nom. iskostumisesi iskostumisesi
gen. iskostumisesi
genitive iskostumisesi iskostumistesi
iskostumisiesi
partitive iskostumistasi iskostumisiasi
inessive iskostumisessasi iskostumisissasi
elative iskostumisestasi iskostumisistasi
illative iskostumiseesi iskostumisiisi
adessive iskostumisellasi iskostumisillasi
ablative iskostumiseltasi iskostumisiltasi
allative iskostumisellesi iskostumisillesi
essive iskostumisenasi iskostumisinasi
translative iskostumiseksesi iskostumisiksesi
abessive iskostumisettasi iskostumisittasi
instructive — —
comitative — iskostumisinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative iskostumisemme iskostumisemme
accusative nom. iskostumisemme iskostumisemme
gen. iskostumisemme
genitive iskostumisemme iskostumistemme
iskostumisiemme
partitive iskostumistamme iskostumisiamme
inessive iskostumisessamme iskostumisissamme
elative iskostumisestamme iskostumisistamme
illative iskostumiseemme iskostumisiimme
adessive iskostumisellamme iskostumisillamme
ablative iskostumiseltamme iskostumisiltamme
allative iskostumisellemme iskostumisillemme
essive iskostumisenamme iskostumisinamme
translative iskostumiseksemme iskostumisiksemme
abessive iskostumisettamme iskostumisittamme
instructive — —
comitative — iskostumisinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative iskostumisenne iskostumisenne
accusative nom. iskostumisenne iskostumisenne
gen. iskostumisenne
genitive iskostumisenne iskostumistenne
iskostumisienne
partitive iskostumistanne iskostumisianne
inessive iskostumisessanne iskostumisissanne
elative iskostumisestanne iskostumisistanne
illative iskostumiseenne iskostumisiinne
adessive iskostumisellanne iskostumisillanne
ablative iskostumiseltanne iskostumisiltanne
allative iskostumisellenne iskostumisillenne
essive iskostumisenanne iskostumisinanne
translative iskostumiseksenne iskostumisiksenne
abessive iskostumisettanne iskostumisittanne
instructive — —
comitative — iskostumisinenne
third-person possessor
singular plural
nominative iskostumisensa iskostumisensa
accusative nom. iskostumisensa iskostumisensa
gen. iskostumisensa
genitive iskostumisensa iskostumistensa
iskostumisiensa
partitive iskostumistaan
iskostumistansa 		iskostumisiaan
iskostumisiansa
inessive iskostumisessaan
iskostumisessansa 		iskostumisissaan
iskostumisissansa
elative iskostumisestaan
iskostumisestansa 		iskostumisistaan
iskostumisistansa
illative iskostumiseensa iskostumisiinsa
adessive iskostumisellaan
iskostumisellansa 		iskostumisillaan
iskostumisillansa
ablative iskostumiseltaan
iskostumiseltansa 		iskostumisiltaan
iskostumisiltansa
allative iskostumiselleen
iskostumisellensa 		iskostumisilleen
iskostumisillensa
essive iskostumisenaan
iskostumisenansa 		iskostumisinaan
iskostumisinansa
translative iskostumisekseen
iskostumiseksensa 		iskostumisikseen
iskostumisiksensa
abessive iskostumisettaan
iskostumisettansa 		iskostumisittaan
iskostumisittansa
instructive — —
comitative — iskostumisineen
iskostumisinensa
This article is issued from Wiktionary. The text is available under Creative Commons Attribution-Share Alike 4.0 unless otherwise noted. Additional terms may apply for the media files.