itseoikeutettu

Finnish

Etymology

itse +‎ oikeutettu

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈitse(ˣ)ˌoi̯keu̯tetːu/, [ˈits̠e̞ˌ(ʔ)o̞i̯k̟e̞u̯ˌt̪e̞t̪ːu]
  • Rhymes: -etːu
  • Syllabification(key): it‧se‧oi‧keu‧tet‧tu
  • Hyphenation(key): itse‧oikeu‧tet‧tu

Adjective

itseoikeutettu

  1. self-appointed, in one's own right

Declension

Inflection of itseoikeutettu (Kotus type 1*C/valo, tt-t gradation)
nominative itseoikeutettu itseoikeutetut
genitive itseoikeutetun itseoikeutettujen
partitive itseoikeutettua itseoikeutettuja
illative itseoikeutettuun itseoikeutettuihin
singular plural
nominative itseoikeutettu itseoikeutetut
accusative nom. itseoikeutettu itseoikeutetut
gen. itseoikeutetun
genitive itseoikeutetun itseoikeutettujen
partitive itseoikeutettua itseoikeutettuja
inessive itseoikeutetussa itseoikeutetuissa
elative itseoikeutetusta itseoikeutetuista
illative itseoikeutettuun itseoikeutettuihin
adessive itseoikeutetulla itseoikeutetuilla
ablative itseoikeutetulta itseoikeutetuilta
allative itseoikeutetulle itseoikeutetuille
essive itseoikeutettuna itseoikeutettuina
translative itseoikeutetuksi itseoikeutetuiksi
abessive itseoikeutetutta itseoikeutetuitta
instructive — itseoikeutetuin
comitative — itseoikeutettuine
Possessive forms of itseoikeutettu (Kotus type 1*C/valo, tt-t gradation)
Rare. Only used with substantive adjectives.
first-person singular possessor
singular plural
nominative itseoikeutettuni itseoikeutettuni
accusative nom. itseoikeutettuni itseoikeutettuni
gen. itseoikeutettuni
genitive itseoikeutettuni itseoikeutettujeni
partitive itseoikeutettuani itseoikeutettujani
inessive itseoikeutetussani itseoikeutetuissani
elative itseoikeutetustani itseoikeutetuistani
illative itseoikeutettuuni itseoikeutettuihini
adessive itseoikeutetullani itseoikeutetuillani
ablative itseoikeutetultani itseoikeutetuiltani
allative itseoikeutetulleni itseoikeutetuilleni
essive itseoikeutettunani itseoikeutettuinani
translative itseoikeutetukseni itseoikeutetuikseni
abessive itseoikeutetuttani itseoikeutetuittani
instructive — —
comitative — itseoikeutettuineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative itseoikeutettusi itseoikeutettusi
accusative nom. itseoikeutettusi itseoikeutettusi
gen. itseoikeutettusi
genitive itseoikeutettusi itseoikeutettujesi
partitive itseoikeutettuasi itseoikeutettujasi
inessive itseoikeutetussasi itseoikeutetuissasi
elative itseoikeutetustasi itseoikeutetuistasi
illative itseoikeutettuusi itseoikeutettuihisi
adessive itseoikeutetullasi itseoikeutetuillasi
ablative itseoikeutetultasi itseoikeutetuiltasi
allative itseoikeutetullesi itseoikeutetuillesi
essive itseoikeutettunasi itseoikeutettuinasi
translative itseoikeutetuksesi itseoikeutetuiksesi
abessive itseoikeutetuttasi itseoikeutetuittasi
instructive — —
comitative — itseoikeutettuinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative itseoikeutettumme itseoikeutettumme
accusative nom. itseoikeutettumme itseoikeutettumme
gen. itseoikeutettumme
genitive itseoikeutettumme itseoikeutettujemme
partitive itseoikeutettuamme itseoikeutettujamme
inessive itseoikeutetussamme itseoikeutetuissamme
elative itseoikeutetustamme itseoikeutetuistamme
illative itseoikeutettuumme itseoikeutettuihimme
adessive itseoikeutetullamme itseoikeutetuillamme
ablative itseoikeutetultamme itseoikeutetuiltamme
allative itseoikeutetullemme itseoikeutetuillemme
essive itseoikeutettunamme itseoikeutettuinamme
translative itseoikeutetuksemme itseoikeutetuiksemme
abessive itseoikeutetuttamme itseoikeutetuittamme
instructive — —
comitative — itseoikeutettuinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative itseoikeutettunne itseoikeutettunne
accusative nom. itseoikeutettunne itseoikeutettunne
gen. itseoikeutettunne
genitive itseoikeutettunne itseoikeutettujenne
partitive itseoikeutettuanne itseoikeutettujanne
inessive itseoikeutetussanne itseoikeutetuissanne
elative itseoikeutetustanne itseoikeutetuistanne
illative itseoikeutettuunne itseoikeutettuihinne
adessive itseoikeutetullanne itseoikeutetuillanne
ablative itseoikeutetultanne itseoikeutetuiltanne
allative itseoikeutetullenne itseoikeutetuillenne
essive itseoikeutettunanne itseoikeutettuinanne
translative itseoikeutetuksenne itseoikeutetuiksenne
abessive itseoikeutetuttanne itseoikeutetuittanne
instructive — —
comitative — itseoikeutettuinenne
third-person possessor
singular plural
nominative itseoikeutettunsa itseoikeutettunsa
accusative nom. itseoikeutettunsa itseoikeutettunsa
gen. itseoikeutettunsa
genitive itseoikeutettunsa itseoikeutettujensa
partitive itseoikeutettuaan
itseoikeutettuansa 		itseoikeutettujaan
itseoikeutettujansa
inessive itseoikeutetussaan
itseoikeutetussansa 		itseoikeutetuissaan
itseoikeutetuissansa
elative itseoikeutetustaan
itseoikeutetustansa 		itseoikeutetuistaan
itseoikeutetuistansa
illative itseoikeutettuunsa itseoikeutettuihinsa
adessive itseoikeutetullaan
itseoikeutetullansa 		itseoikeutetuillaan
itseoikeutetuillansa
ablative itseoikeutetultaan
itseoikeutetultansa 		itseoikeutetuiltaan
itseoikeutetuiltansa
allative itseoikeutetulleen
itseoikeutetullensa 		itseoikeutetuilleen
itseoikeutetuillensa
essive itseoikeutettunaan
itseoikeutettunansa 		itseoikeutettuinaan
itseoikeutettuinansa
translative itseoikeutetukseen
itseoikeutetuksensa 		itseoikeutetuikseen
itseoikeutetuiksensa
abessive itseoikeutetuttaan
itseoikeutetuttansa 		itseoikeutetuittaan
itseoikeutetuittansa
instructive — —
comitative — itseoikeutettuineen
itseoikeutettuinensa

Derived terms

  • itseoikeutetusti

Further reading

This article is issued from Wiktionary. The text is available under Creative Commons Attribution-Share Alike 4.0 unless otherwise noted. Additional terms may apply for the media files.