järkkääminen

Finnish

Etymology

järkätä +‎ -minen

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈjærkːæːminen/, [ˈjærkːæːˌmine̞n]
  • Rhymes: -inen
  • Syllabification(key): järk‧kää‧mi‧nen
  • Hyphenation(key): järk‧kää‧mi‧nen

Noun

järkkääminen

  1. verbal noun of järkätä
    1. (colloquial) synonym of järjestäminen (“organizing”)

Declension

Inflection of järkkääminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative järkkääminen järkkäämiset
genitive järkkäämisen järkkäämisten
järkkäämisien
partitive järkkäämistä järkkäämisiä
illative järkkäämiseen järkkäämisiin
singular plural
nominative järkkääminen järkkäämiset
accusative nom. järkkääminen järkkäämiset
gen. järkkäämisen
genitive järkkäämisen järkkäämisten
järkkäämisien
partitive järkkäämistä järkkäämisiä
inessive järkkäämisessä järkkäämisissä
elative järkkäämisestä järkkäämisistä
illative järkkäämiseen järkkäämisiin
adessive järkkäämisellä järkkäämisillä
ablative järkkäämiseltä järkkäämisiltä
allative järkkäämiselle järkkäämisille
essive järkkäämisenä järkkäämisinä
translative järkkäämiseksi järkkäämisiksi
abessive järkkäämisettä järkkäämisittä
instructive — järkkäämisin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of järkkääminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
first-person singular possessor
singular plural
nominative järkkäämiseni järkkäämiseni
accusative nom. järkkäämiseni järkkäämiseni
gen. järkkäämiseni
genitive järkkäämiseni järkkäämisteni
järkkäämisieni
partitive järkkäämistäni järkkäämisiäni
inessive järkkäämisessäni järkkäämisissäni
elative järkkäämisestäni järkkäämisistäni
illative järkkäämiseeni järkkäämisiini
adessive järkkäämiselläni järkkäämisilläni
ablative järkkäämiseltäni järkkäämisiltäni
allative järkkäämiselleni järkkäämisilleni
essive järkkäämisenäni järkkäämisinäni
translative järkkäämisekseni järkkäämisikseni
abessive järkkäämisettäni järkkäämisittäni
instructive — —
comitative — järkkäämisineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative järkkäämisesi järkkäämisesi
accusative nom. järkkäämisesi järkkäämisesi
gen. järkkäämisesi
genitive järkkäämisesi järkkäämistesi
järkkäämisiesi
partitive järkkäämistäsi järkkäämisiäsi
inessive järkkäämisessäsi järkkäämisissäsi
elative järkkäämisestäsi järkkäämisistäsi
illative järkkäämiseesi järkkäämisiisi
adessive järkkäämiselläsi järkkäämisilläsi
ablative järkkäämiseltäsi järkkäämisiltäsi
allative järkkäämisellesi järkkäämisillesi
essive järkkäämisenäsi järkkäämisinäsi
translative järkkäämiseksesi järkkäämisiksesi
abessive järkkäämisettäsi järkkäämisittäsi
instructive — —
comitative — järkkäämisinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative järkkäämisemme järkkäämisemme
accusative nom. järkkäämisemme järkkäämisemme
gen. järkkäämisemme
genitive järkkäämisemme järkkäämistemme
järkkäämisiemme
partitive järkkäämistämme järkkäämisiämme
inessive järkkäämisessämme järkkäämisissämme
elative järkkäämisestämme järkkäämisistämme
illative järkkäämiseemme järkkäämisiimme
adessive järkkäämisellämme järkkäämisillämme
ablative järkkäämiseltämme järkkäämisiltämme
allative järkkäämisellemme järkkäämisillemme
essive järkkäämisenämme järkkäämisinämme
translative järkkäämiseksemme järkkäämisiksemme
abessive järkkäämisettämme järkkäämisittämme
instructive — —
comitative — järkkäämisinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative järkkäämisenne järkkäämisenne
accusative nom. järkkäämisenne järkkäämisenne
gen. järkkäämisenne
genitive järkkäämisenne järkkäämistenne
järkkäämisienne
partitive järkkäämistänne järkkäämisiänne
inessive järkkäämisessänne järkkäämisissänne
elative järkkäämisestänne järkkäämisistänne
illative järkkäämiseenne järkkäämisiinne
adessive järkkäämisellänne järkkäämisillänne
ablative järkkäämiseltänne järkkäämisiltänne
allative järkkäämisellenne järkkäämisillenne
essive järkkäämisenänne järkkäämisinänne
translative järkkäämiseksenne järkkäämisiksenne
abessive järkkäämisettänne järkkäämisittänne
instructive — —
comitative — järkkäämisinenne
third-person possessor
singular plural
nominative järkkäämisensä järkkäämisensä
accusative nom. järkkäämisensä järkkäämisensä
gen. järkkäämisensä
genitive järkkäämisensä järkkäämistensä
järkkäämisiensä
partitive järkkäämistään
järkkäämistänsä 		järkkäämisiään
järkkäämisiänsä
inessive järkkäämisessään
järkkäämisessänsä 		järkkäämisissään
järkkäämisissänsä
elative järkkäämisestään
järkkäämisestänsä 		järkkäämisistään
järkkäämisistänsä
illative järkkäämiseensä järkkäämisiinsä
adessive järkkäämisellään
järkkäämisellänsä 		järkkäämisillään
järkkäämisillänsä
ablative järkkäämiseltään
järkkäämiseltänsä 		järkkäämisiltään
järkkäämisiltänsä
allative järkkäämiselleen
järkkäämisellensä 		järkkäämisilleen
järkkäämisillensä
essive järkkäämisenään
järkkäämisenänsä 		järkkäämisinään
järkkäämisinänsä
translative järkkäämisekseen
järkkäämiseksensä 		järkkäämisikseen
järkkäämisiksensä
abessive järkkäämisettään
järkkäämisettänsä 		järkkäämisittään
järkkäämisittänsä
instructive — —
comitative — järkkäämisineen
järkkäämisinensä
This article is issued from Wiktionary. The text is available under Creative Commons Attribution-Share Alike 4.0 unless otherwise noted. Additional terms may apply for the media files.