järkyttäminen

Finnish

Etymology

järkyttää +‎ -minen

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈjærkytːæminen/, [ˈjærk̟yt̪̚ˌt̪æmine̞n]
  • Rhymes: -æminen
  • Syllabification(key): jär‧kyt‧tä‧mi‧nen
  • Hyphenation(key): jär‧kyt‧tä‧mi‧nen

Noun

järkyttäminen

  1. verbal noun of järkyttää
    1. shocking, shaking, taking aback

Declension

Inflection of järkyttäminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative järkyttäminen järkyttämiset
genitive järkyttämisen järkyttämisten
järkyttämisien
partitive järkyttämistä järkyttämisiä
illative järkyttämiseen järkyttämisiin
singular plural
nominative järkyttäminen järkyttämiset
accusative nom. järkyttäminen järkyttämiset
gen. järkyttämisen
genitive järkyttämisen järkyttämisten
järkyttämisien
partitive järkyttämistä järkyttämisiä
inessive järkyttämisessä järkyttämisissä
elative järkyttämisestä järkyttämisistä
illative järkyttämiseen järkyttämisiin
adessive järkyttämisellä järkyttämisillä
ablative järkyttämiseltä järkyttämisiltä
allative järkyttämiselle järkyttämisille
essive järkyttämisenä järkyttämisinä
translative järkyttämiseksi järkyttämisiksi
abessive järkyttämisettä järkyttämisittä
instructive — järkyttämisin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of järkyttäminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
first-person singular possessor
singular plural
nominative järkyttämiseni järkyttämiseni
accusative nom. järkyttämiseni järkyttämiseni
gen. järkyttämiseni
genitive järkyttämiseni järkyttämisteni
järkyttämisieni
partitive järkyttämistäni järkyttämisiäni
inessive järkyttämisessäni järkyttämisissäni
elative järkyttämisestäni järkyttämisistäni
illative järkyttämiseeni järkyttämisiini
adessive järkyttämiselläni järkyttämisilläni
ablative järkyttämiseltäni järkyttämisiltäni
allative järkyttämiselleni järkyttämisilleni
essive järkyttämisenäni järkyttämisinäni
translative järkyttämisekseni järkyttämisikseni
abessive järkyttämisettäni järkyttämisittäni
instructive — —
comitative — järkyttämisineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative järkyttämisesi järkyttämisesi
accusative nom. järkyttämisesi järkyttämisesi
gen. järkyttämisesi
genitive järkyttämisesi järkyttämistesi
järkyttämisiesi
partitive järkyttämistäsi järkyttämisiäsi
inessive järkyttämisessäsi järkyttämisissäsi
elative järkyttämisestäsi järkyttämisistäsi
illative järkyttämiseesi järkyttämisiisi
adessive järkyttämiselläsi järkyttämisilläsi
ablative järkyttämiseltäsi järkyttämisiltäsi
allative järkyttämisellesi järkyttämisillesi
essive järkyttämisenäsi järkyttämisinäsi
translative järkyttämiseksesi järkyttämisiksesi
abessive järkyttämisettäsi järkyttämisittäsi
instructive — —
comitative — järkyttämisinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative järkyttämisemme järkyttämisemme
accusative nom. järkyttämisemme järkyttämisemme
gen. järkyttämisemme
genitive järkyttämisemme järkyttämistemme
järkyttämisiemme
partitive järkyttämistämme järkyttämisiämme
inessive järkyttämisessämme järkyttämisissämme
elative järkyttämisestämme järkyttämisistämme
illative järkyttämiseemme järkyttämisiimme
adessive järkyttämisellämme järkyttämisillämme
ablative järkyttämiseltämme järkyttämisiltämme
allative järkyttämisellemme järkyttämisillemme
essive järkyttämisenämme järkyttämisinämme
translative järkyttämiseksemme järkyttämisiksemme
abessive järkyttämisettämme järkyttämisittämme
instructive — —
comitative — järkyttämisinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative järkyttämisenne järkyttämisenne
accusative nom. järkyttämisenne järkyttämisenne
gen. järkyttämisenne
genitive järkyttämisenne järkyttämistenne
järkyttämisienne
partitive järkyttämistänne järkyttämisiänne
inessive järkyttämisessänne järkyttämisissänne
elative järkyttämisestänne järkyttämisistänne
illative järkyttämiseenne järkyttämisiinne
adessive järkyttämisellänne järkyttämisillänne
ablative järkyttämiseltänne järkyttämisiltänne
allative järkyttämisellenne järkyttämisillenne
essive järkyttämisenänne järkyttämisinänne
translative järkyttämiseksenne järkyttämisiksenne
abessive järkyttämisettänne järkyttämisittänne
instructive — —
comitative — järkyttämisinenne
third-person possessor
singular plural
nominative järkyttämisensä järkyttämisensä
accusative nom. järkyttämisensä järkyttämisensä
gen. järkyttämisensä
genitive järkyttämisensä järkyttämistensä
järkyttämisiensä
partitive järkyttämistään
järkyttämistänsä 		järkyttämisiään
järkyttämisiänsä
inessive järkyttämisessään
järkyttämisessänsä 		järkyttämisissään
järkyttämisissänsä
elative järkyttämisestään
järkyttämisestänsä 		järkyttämisistään
järkyttämisistänsä
illative järkyttämiseensä järkyttämisiinsä
adessive järkyttämisellään
järkyttämisellänsä 		järkyttämisillään
järkyttämisillänsä
ablative järkyttämiseltään
järkyttämiseltänsä 		järkyttämisiltään
järkyttämisiltänsä
allative järkyttämiselleen
järkyttämisellensä 		järkyttämisilleen
järkyttämisillensä
essive järkyttämisenään
järkyttämisenänsä 		järkyttämisinään
järkyttämisinänsä
translative järkyttämisekseen
järkyttämiseksensä 		järkyttämisikseen
järkyttämisiksensä
abessive järkyttämisettään
järkyttämisettänsä 		järkyttämisittään
järkyttämisittänsä
instructive — —
comitative — järkyttämisineen
järkyttämisinensä
This article is issued from Wiktionary. The text is available under Creative Commons Attribution-Share Alike 4.0 unless otherwise noted. Additional terms may apply for the media files.