junttaaminen

Finnish

Etymology

juntata +‎ -minen

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈjuntːɑːminen/, [ˈjun̪t̪ːɑ̝ːˌmine̞n]
  • Rhymes: -inen
  • Syllabification(key): junt‧taa‧mi‧nen
  • Hyphenation(key): junt‧taa‧mi‧nen

Noun

junttaaminen

  1. verbal noun of juntata
    1. ramming (pounding something hard)
    2. rigging (arranging in advance for a meeting)

Declension

Inflection of junttaaminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative junttaaminen junttaamiset
genitive junttaamisen junttaamisten
junttaamisien
partitive junttaamista junttaamisia
illative junttaamiseen junttaamisiin
singular plural
nominative junttaaminen junttaamiset
accusative nom. junttaaminen junttaamiset
gen. junttaamisen
genitive junttaamisen junttaamisten
junttaamisien
partitive junttaamista junttaamisia
inessive junttaamisessa junttaamisissa
elative junttaamisesta junttaamisista
illative junttaamiseen junttaamisiin
adessive junttaamisella junttaamisilla
ablative junttaamiselta junttaamisilta
allative junttaamiselle junttaamisille
essive junttaamisena junttaamisina
translative junttaamiseksi junttaamisiksi
abessive junttaamisetta junttaamisitta
instructive — junttaamisin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of junttaaminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
first-person singular possessor
singular plural
nominative junttaamiseni junttaamiseni
accusative nom. junttaamiseni junttaamiseni
gen. junttaamiseni
genitive junttaamiseni junttaamisteni
junttaamisieni
partitive junttaamistani junttaamisiani
inessive junttaamisessani junttaamisissani
elative junttaamisestani junttaamisistani
illative junttaamiseeni junttaamisiini
adessive junttaamisellani junttaamisillani
ablative junttaamiseltani junttaamisiltani
allative junttaamiselleni junttaamisilleni
essive junttaamisenani junttaamisinani
translative junttaamisekseni junttaamisikseni
abessive junttaamisettani junttaamisittani
instructive — —
comitative — junttaamisineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative junttaamisesi junttaamisesi
accusative nom. junttaamisesi junttaamisesi
gen. junttaamisesi
genitive junttaamisesi junttaamistesi
junttaamisiesi
partitive junttaamistasi junttaamisiasi
inessive junttaamisessasi junttaamisissasi
elative junttaamisestasi junttaamisistasi
illative junttaamiseesi junttaamisiisi
adessive junttaamisellasi junttaamisillasi
ablative junttaamiseltasi junttaamisiltasi
allative junttaamisellesi junttaamisillesi
essive junttaamisenasi junttaamisinasi
translative junttaamiseksesi junttaamisiksesi
abessive junttaamisettasi junttaamisittasi
instructive — —
comitative — junttaamisinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative junttaamisemme junttaamisemme
accusative nom. junttaamisemme junttaamisemme
gen. junttaamisemme
genitive junttaamisemme junttaamistemme
junttaamisiemme
partitive junttaamistamme junttaamisiamme
inessive junttaamisessamme junttaamisissamme
elative junttaamisestamme junttaamisistamme
illative junttaamiseemme junttaamisiimme
adessive junttaamisellamme junttaamisillamme
ablative junttaamiseltamme junttaamisiltamme
allative junttaamisellemme junttaamisillemme
essive junttaamisenamme junttaamisinamme
translative junttaamiseksemme junttaamisiksemme
abessive junttaamisettamme junttaamisittamme
instructive — —
comitative — junttaamisinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative junttaamisenne junttaamisenne
accusative nom. junttaamisenne junttaamisenne
gen. junttaamisenne
genitive junttaamisenne junttaamistenne
junttaamisienne
partitive junttaamistanne junttaamisianne
inessive junttaamisessanne junttaamisissanne
elative junttaamisestanne junttaamisistanne
illative junttaamiseenne junttaamisiinne
adessive junttaamisellanne junttaamisillanne
ablative junttaamiseltanne junttaamisiltanne
allative junttaamisellenne junttaamisillenne
essive junttaamisenanne junttaamisinanne
translative junttaamiseksenne junttaamisiksenne
abessive junttaamisettanne junttaamisittanne
instructive — —
comitative — junttaamisinenne
third-person possessor
singular plural
nominative junttaamisensa junttaamisensa
accusative nom. junttaamisensa junttaamisensa
gen. junttaamisensa
genitive junttaamisensa junttaamistensa
junttaamisiensa
partitive junttaamistaan
junttaamistansa 		junttaamisiaan
junttaamisiansa
inessive junttaamisessaan
junttaamisessansa 		junttaamisissaan
junttaamisissansa
elative junttaamisestaan
junttaamisestansa 		junttaamisistaan
junttaamisistansa
illative junttaamiseensa junttaamisiinsa
adessive junttaamisellaan
junttaamisellansa 		junttaamisillaan
junttaamisillansa
ablative junttaamiseltaan
junttaamiseltansa 		junttaamisiltaan
junttaamisiltansa
allative junttaamiselleen
junttaamisellensa 		junttaamisilleen
junttaamisillensa
essive junttaamisenaan
junttaamisenansa 		junttaamisinaan
junttaamisinansa
translative junttaamisekseen
junttaamiseksensa 		junttaamisikseen
junttaamisiksensa
abessive junttaamisettaan
junttaamisettansa 		junttaamisittaan
junttaamisittansa
instructive — —
comitative — junttaamisineen
junttaamisinensa
This article is issued from Wiktionary. The text is available under Creative Commons Attribution-Share Alike 4.0 unless otherwise noted. Additional terms may apply for the media files.