kännö

Ingrian

Etymology

Compare Estonian kännu.

Pronunciation

  • (Ala-Laukaa) IPA(key): /ˈkænːø/, [ˈkænːø̞̥̆]
  • (Soikkola) IPA(key): /ˈkænːøi̯/, [ˈkænːø̞i̯]
  • Rhymes: -ænːø, -ænːøi̯
  • Hyphenation: kän‧nö

Noun

kännö

  1. (childish) synonym of käsi (“hand; arm”)

Declension

Declension of kännö (type 4/koivu, no gradation)
singular plural
nominative kännö kännöt
genitive kännön kännöin, kännölöin
partitive kännöä kännöjä, kännölöjä
illative kännöö kännöi, kännölöihe
inessive kännöös kännöis, kännölöis
elative kännöst kännöist, kännölöist
allative kännölle kännöille, kännölöille
adessive kännööl kännöil, kännölöil
ablative kännölt kännöilt, kännölöilt
translative kännöks kännöiks, kännölöiks
essive kännönnä, kännöön kännöinnä, kännölöinnä, kännöin, kännölöin
exessive1) kännönt kännöint, kännölöint
1) obsolete
*) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl)
**) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.

References

  • Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 234
This article is issued from Wiktionary. The text is available under Creative Commons Attribution-Share Alike 4.0 unless otherwise noted. Additional terms may apply for the media files.