käskyttäminen

Finnish

Etymology

käskyttää +‎ -minen

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈkæskytːæminen/, [ˈk̟æs̠k̟yt̪̚ˌt̪æmine̞n]
  • Rhymes: -æminen
  • Syllabification(key): käs‧kyt‧tä‧mi‧nen
  • Hyphenation(key): käs‧kyt‧tä‧mi‧nen

Noun

käskyttäminen

  1. verbal noun of käskyttää
    1. ordering, bossing, telling one what to do

Declension

Inflection of käskyttäminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative käskyttäminen käskyttämiset
genitive käskyttämisen käskyttämisten
käskyttämisien
partitive käskyttämistä käskyttämisiä
illative käskyttämiseen käskyttämisiin
singular plural
nominative käskyttäminen käskyttämiset
accusative nom. käskyttäminen käskyttämiset
gen. käskyttämisen
genitive käskyttämisen käskyttämisten
käskyttämisien
partitive käskyttämistä käskyttämisiä
inessive käskyttämisessä käskyttämisissä
elative käskyttämisestä käskyttämisistä
illative käskyttämiseen käskyttämisiin
adessive käskyttämisellä käskyttämisillä
ablative käskyttämiseltä käskyttämisiltä
allative käskyttämiselle käskyttämisille
essive käskyttämisenä käskyttämisinä
translative käskyttämiseksi käskyttämisiksi
abessive käskyttämisettä käskyttämisittä
instructive — käskyttämisin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of käskyttäminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
first-person singular possessor
singular plural
nominative käskyttämiseni käskyttämiseni
accusative nom. käskyttämiseni käskyttämiseni
gen. käskyttämiseni
genitive käskyttämiseni käskyttämisteni
käskyttämisieni
partitive käskyttämistäni käskyttämisiäni
inessive käskyttämisessäni käskyttämisissäni
elative käskyttämisestäni käskyttämisistäni
illative käskyttämiseeni käskyttämisiini
adessive käskyttämiselläni käskyttämisilläni
ablative käskyttämiseltäni käskyttämisiltäni
allative käskyttämiselleni käskyttämisilleni
essive käskyttämisenäni käskyttämisinäni
translative käskyttämisekseni käskyttämisikseni
abessive käskyttämisettäni käskyttämisittäni
instructive — —
comitative — käskyttämisineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative käskyttämisesi käskyttämisesi
accusative nom. käskyttämisesi käskyttämisesi
gen. käskyttämisesi
genitive käskyttämisesi käskyttämistesi
käskyttämisiesi
partitive käskyttämistäsi käskyttämisiäsi
inessive käskyttämisessäsi käskyttämisissäsi
elative käskyttämisestäsi käskyttämisistäsi
illative käskyttämiseesi käskyttämisiisi
adessive käskyttämiselläsi käskyttämisilläsi
ablative käskyttämiseltäsi käskyttämisiltäsi
allative käskyttämisellesi käskyttämisillesi
essive käskyttämisenäsi käskyttämisinäsi
translative käskyttämiseksesi käskyttämisiksesi
abessive käskyttämisettäsi käskyttämisittäsi
instructive — —
comitative — käskyttämisinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative käskyttämisemme käskyttämisemme
accusative nom. käskyttämisemme käskyttämisemme
gen. käskyttämisemme
genitive käskyttämisemme käskyttämistemme
käskyttämisiemme
partitive käskyttämistämme käskyttämisiämme
inessive käskyttämisessämme käskyttämisissämme
elative käskyttämisestämme käskyttämisistämme
illative käskyttämiseemme käskyttämisiimme
adessive käskyttämisellämme käskyttämisillämme
ablative käskyttämiseltämme käskyttämisiltämme
allative käskyttämisellemme käskyttämisillemme
essive käskyttämisenämme käskyttämisinämme
translative käskyttämiseksemme käskyttämisiksemme
abessive käskyttämisettämme käskyttämisittämme
instructive — —
comitative — käskyttämisinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative käskyttämisenne käskyttämisenne
accusative nom. käskyttämisenne käskyttämisenne
gen. käskyttämisenne
genitive käskyttämisenne käskyttämistenne
käskyttämisienne
partitive käskyttämistänne käskyttämisiänne
inessive käskyttämisessänne käskyttämisissänne
elative käskyttämisestänne käskyttämisistänne
illative käskyttämiseenne käskyttämisiinne
adessive käskyttämisellänne käskyttämisillänne
ablative käskyttämiseltänne käskyttämisiltänne
allative käskyttämisellenne käskyttämisillenne
essive käskyttämisenänne käskyttämisinänne
translative käskyttämiseksenne käskyttämisiksenne
abessive käskyttämisettänne käskyttämisittänne
instructive — —
comitative — käskyttämisinenne
third-person possessor
singular plural
nominative käskyttämisensä käskyttämisensä
accusative nom. käskyttämisensä käskyttämisensä
gen. käskyttämisensä
genitive käskyttämisensä käskyttämistensä
käskyttämisiensä
partitive käskyttämistään
käskyttämistänsä 		käskyttämisiään
käskyttämisiänsä
inessive käskyttämisessään
käskyttämisessänsä 		käskyttämisissään
käskyttämisissänsä
elative käskyttämisestään
käskyttämisestänsä 		käskyttämisistään
käskyttämisistänsä
illative käskyttämiseensä käskyttämisiinsä
adessive käskyttämisellään
käskyttämisellänsä 		käskyttämisillään
käskyttämisillänsä
ablative käskyttämiseltään
käskyttämiseltänsä 		käskyttämisiltään
käskyttämisiltänsä
allative käskyttämiselleen
käskyttämisellensä 		käskyttämisilleen
käskyttämisillensä
essive käskyttämisenään
käskyttämisenänsä 		käskyttämisinään
käskyttämisinänsä
translative käskyttämisekseen
käskyttämiseksensä 		käskyttämisikseen
käskyttämisiksensä
abessive käskyttämisettään
käskyttämisettänsä 		käskyttämisittään
käskyttämisittänsä
instructive — —
comitative — käskyttämisineen
käskyttämisinensä
This article is issued from Wiktionary. The text is available under Creative Commons Attribution-Share Alike 4.0 unless otherwise noted. Additional terms may apply for the media files.