kaavoittunut

Finnish

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈkɑːʋoi̯tːunut/, [ˈkɑ̝ːʋo̞i̯t̪̚ˌt̪unut̪]
  • Rhymes: -unut
  • Syllabification(key): kaa‧voit‧tu‧nut
  • Hyphenation(key): kaa‧voit‧tu‧nut

Participle

kaavoittunut

  1. past active participle of kaavoittua

Declension

Inflection of kaavoittunut (Kotus type 47/kuollut, no gradation)
nominative kaavoittunut kaavoittuneet
genitive kaavoittuneen kaavoittuneiden
kaavoittuneitten
partitive kaavoittunutta kaavoittuneita
illative kaavoittuneeseen kaavoittuneisiin
kaavoittuneihin
singular plural
nominative kaavoittunut kaavoittuneet
accusative nom. kaavoittunut kaavoittuneet
gen. kaavoittuneen
genitive kaavoittuneen kaavoittuneiden
kaavoittuneitten
partitive kaavoittunutta kaavoittuneita
inessive kaavoittuneessa kaavoittuneissa
elative kaavoittuneesta kaavoittuneista
illative kaavoittuneeseen kaavoittuneisiin
kaavoittuneihin
adessive kaavoittuneella kaavoittuneilla
ablative kaavoittuneelta kaavoittuneilta
allative kaavoittuneelle kaavoittuneille
essive kaavoittuneena kaavoittuneina
translative kaavoittuneeksi kaavoittuneiksi
abessive kaavoittuneetta kaavoittuneitta
instructive — kaavoittunein
comitative — kaavoittuneine
Possessive forms of kaavoittunut (Kotus type 47/kuollut, no gradation)
Rare. Only used with substantive adjectives.
first-person singular possessor
singular plural
nominative kaavoittuneeni kaavoittuneeni
accusative nom. kaavoittuneeni kaavoittuneeni
gen. kaavoittuneeni
genitive kaavoittuneeni kaavoittuneideni
kaavoittuneitteni
partitive kaavoittunuttani kaavoittuneitani
inessive kaavoittuneessani kaavoittuneissani
elative kaavoittuneestani kaavoittuneistani
illative kaavoittuneeseeni kaavoittuneisiini
kaavoittuneihini
adessive kaavoittuneellani kaavoittuneillani
ablative kaavoittuneeltani kaavoittuneiltani
allative kaavoittuneelleni kaavoittuneilleni
essive kaavoittuneenani kaavoittuneinani
translative kaavoittuneekseni kaavoittuneikseni
abessive kaavoittuneettani kaavoittuneittani
instructive — —
comitative — kaavoittuneineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative kaavoittuneesi kaavoittuneesi
accusative nom. kaavoittuneesi kaavoittuneesi
gen. kaavoittuneesi
genitive kaavoittuneesi kaavoittuneidesi
kaavoittuneittesi
partitive kaavoittunuttasi kaavoittuneitasi
inessive kaavoittuneessasi kaavoittuneissasi
elative kaavoittuneestasi kaavoittuneistasi
illative kaavoittuneeseesi kaavoittuneisiisi
kaavoittuneihisi
adessive kaavoittuneellasi kaavoittuneillasi
ablative kaavoittuneeltasi kaavoittuneiltasi
allative kaavoittuneellesi kaavoittuneillesi
essive kaavoittuneenasi kaavoittuneinasi
translative kaavoittuneeksesi kaavoittuneiksesi
abessive kaavoittuneettasi kaavoittuneittasi
instructive — —
comitative — kaavoittuneinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative kaavoittuneemme kaavoittuneemme
accusative nom. kaavoittuneemme kaavoittuneemme
gen. kaavoittuneemme
genitive kaavoittuneemme kaavoittuneidemme
kaavoittuneittemme
partitive kaavoittunuttamme kaavoittuneitamme
inessive kaavoittuneessamme kaavoittuneissamme
elative kaavoittuneestamme kaavoittuneistamme
illative kaavoittuneeseemme kaavoittuneisiimme
kaavoittuneihimme
adessive kaavoittuneellamme kaavoittuneillamme
ablative kaavoittuneeltamme kaavoittuneiltamme
allative kaavoittuneellemme kaavoittuneillemme
essive kaavoittuneenamme kaavoittuneinamme
translative kaavoittuneeksemme kaavoittuneiksemme
abessive kaavoittuneettamme kaavoittuneittamme
instructive — —
comitative — kaavoittuneinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative kaavoittuneenne kaavoittuneenne
accusative nom. kaavoittuneenne kaavoittuneenne
gen. kaavoittuneenne
genitive kaavoittuneenne kaavoittuneidenne
kaavoittuneittenne
partitive kaavoittunuttanne kaavoittuneitanne
inessive kaavoittuneessanne kaavoittuneissanne
elative kaavoittuneestanne kaavoittuneistanne
illative kaavoittuneeseenne kaavoittuneisiinne
kaavoittuneihinne
adessive kaavoittuneellanne kaavoittuneillanne
ablative kaavoittuneeltanne kaavoittuneiltanne
allative kaavoittuneellenne kaavoittuneillenne
essive kaavoittuneenanne kaavoittuneinanne
translative kaavoittuneeksenne kaavoittuneiksenne
abessive kaavoittuneettanne kaavoittuneittanne
instructive — —
comitative — kaavoittuneinenne
third-person possessor
singular plural
nominative kaavoittuneensa kaavoittuneensa
accusative nom. kaavoittuneensa kaavoittuneensa
gen. kaavoittuneensa
genitive kaavoittuneensa kaavoittuneidensa
kaavoittuneittensa
partitive kaavoittunuttaan
kaavoittunuttansa 		kaavoittuneitaan
kaavoittuneitansa
inessive kaavoittuneessaan
kaavoittuneessansa 		kaavoittuneissaan
kaavoittuneissansa
elative kaavoittuneestaan
kaavoittuneestansa 		kaavoittuneistaan
kaavoittuneistansa
illative kaavoittuneeseensa kaavoittuneisiinsa
kaavoittuneihinsa
adessive kaavoittuneellaan
kaavoittuneellansa 		kaavoittuneillaan
kaavoittuneillansa
ablative kaavoittuneeltaan
kaavoittuneeltansa 		kaavoittuneiltaan
kaavoittuneiltansa
allative kaavoittuneelleen
kaavoittuneellensa 		kaavoittuneilleen
kaavoittuneillensa
essive kaavoittuneenaan
kaavoittuneenansa 		kaavoittuneinaan
kaavoittuneinansa
translative kaavoittuneekseen
kaavoittuneeksensa 		kaavoittuneikseen
kaavoittuneiksensa
abessive kaavoittuneettaan
kaavoittuneettansa 		kaavoittuneittaan
kaavoittuneittansa
instructive — —
comitative — kaavoittuneineen
kaavoittuneinensa

Derived terms

This article is issued from Wiktionary. The text is available under Creative Commons Attribution-Share Alike 4.0 unless otherwise noted. Additional terms may apply for the media files.