kahdenkeskinen

Finnish

Etymology

kahden +‎ keskinen

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈkɑhdenˌkeskinen/, [ˈkɑ̝xde̞ŋˌk̟e̞s̠k̟ine̞n]
  • Rhymes: -eskinen
  • Syllabification(key): kah‧den‧kes‧ki‧nen
  • Hyphenation(key): kahden‧keski‧nen

Adjective

kahdenkeskinen

  1. bilateral, mutual
  2. one-to-one, private between two parties

Declension

Inflection of kahdenkeskinen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative kahdenkeskinen kahdenkeskiset
genitive kahdenkeskisen kahdenkeskisten
kahdenkeskisien
partitive kahdenkeskistä kahdenkeskisiä
illative kahdenkeskiseen kahdenkeskisiin
singular plural
nominative kahdenkeskinen kahdenkeskiset
accusative nom. kahdenkeskinen kahdenkeskiset
gen. kahdenkeskisen
genitive kahdenkeskisen kahdenkeskisten
kahdenkeskisien
partitive kahdenkeskistä kahdenkeskisiä
inessive kahdenkeskisessä kahdenkeskisissä
elative kahdenkeskisestä kahdenkeskisistä
illative kahdenkeskiseen kahdenkeskisiin
adessive kahdenkeskisellä kahdenkeskisillä
ablative kahdenkeskiseltä kahdenkeskisiltä
allative kahdenkeskiselle kahdenkeskisille
essive kahdenkeskisenä kahdenkeskisinä
translative kahdenkeskiseksi kahdenkeskisiksi
abessive kahdenkeskisettä kahdenkeskisittä
instructive — kahdenkeskisin
comitative — kahdenkeskisine
Possessive forms of kahdenkeskinen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
Rare. Only used with substantive adjectives.
first-person singular possessor
singular plural
nominative kahdenkeskiseni kahdenkeskiseni
accusative nom. kahdenkeskiseni kahdenkeskiseni
gen. kahdenkeskiseni
genitive kahdenkeskiseni kahdenkeskisteni
kahdenkeskisieni
partitive kahdenkeskistäni kahdenkeskisiäni
inessive kahdenkeskisessäni kahdenkeskisissäni
elative kahdenkeskisestäni kahdenkeskisistäni
illative kahdenkeskiseeni kahdenkeskisiini
adessive kahdenkeskiselläni kahdenkeskisilläni
ablative kahdenkeskiseltäni kahdenkeskisiltäni
allative kahdenkeskiselleni kahdenkeskisilleni
essive kahdenkeskisenäni kahdenkeskisinäni
translative kahdenkeskisekseni kahdenkeskisikseni
abessive kahdenkeskisettäni kahdenkeskisittäni
instructive — —
comitative — kahdenkeskisineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative kahdenkeskisesi kahdenkeskisesi
accusative nom. kahdenkeskisesi kahdenkeskisesi
gen. kahdenkeskisesi
genitive kahdenkeskisesi kahdenkeskistesi
kahdenkeskisiesi
partitive kahdenkeskistäsi kahdenkeskisiäsi
inessive kahdenkeskisessäsi kahdenkeskisissäsi
elative kahdenkeskisestäsi kahdenkeskisistäsi
illative kahdenkeskiseesi kahdenkeskisiisi
adessive kahdenkeskiselläsi kahdenkeskisilläsi
ablative kahdenkeskiseltäsi kahdenkeskisiltäsi
allative kahdenkeskisellesi kahdenkeskisillesi
essive kahdenkeskisenäsi kahdenkeskisinäsi
translative kahdenkeskiseksesi kahdenkeskisiksesi
abessive kahdenkeskisettäsi kahdenkeskisittäsi
instructive — —
comitative — kahdenkeskisinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative kahdenkeskisemme kahdenkeskisemme
accusative nom. kahdenkeskisemme kahdenkeskisemme
gen. kahdenkeskisemme
genitive kahdenkeskisemme kahdenkeskistemme
kahdenkeskisiemme
partitive kahdenkeskistämme kahdenkeskisiämme
inessive kahdenkeskisessämme kahdenkeskisissämme
elative kahdenkeskisestämme kahdenkeskisistämme
illative kahdenkeskiseemme kahdenkeskisiimme
adessive kahdenkeskisellämme kahdenkeskisillämme
ablative kahdenkeskiseltämme kahdenkeskisiltämme
allative kahdenkeskisellemme kahdenkeskisillemme
essive kahdenkeskisenämme kahdenkeskisinämme
translative kahdenkeskiseksemme kahdenkeskisiksemme
abessive kahdenkeskisettämme kahdenkeskisittämme
instructive — —
comitative — kahdenkeskisinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative kahdenkeskisenne kahdenkeskisenne
accusative nom. kahdenkeskisenne kahdenkeskisenne
gen. kahdenkeskisenne
genitive kahdenkeskisenne kahdenkeskistenne
kahdenkeskisienne
partitive kahdenkeskistänne kahdenkeskisiänne
inessive kahdenkeskisessänne kahdenkeskisissänne
elative kahdenkeskisestänne kahdenkeskisistänne
illative kahdenkeskiseenne kahdenkeskisiinne
adessive kahdenkeskisellänne kahdenkeskisillänne
ablative kahdenkeskiseltänne kahdenkeskisiltänne
allative kahdenkeskisellenne kahdenkeskisillenne
essive kahdenkeskisenänne kahdenkeskisinänne
translative kahdenkeskiseksenne kahdenkeskisiksenne
abessive kahdenkeskisettänne kahdenkeskisittänne
instructive — —
comitative — kahdenkeskisinenne
third-person possessor
singular plural
nominative kahdenkeskisensä kahdenkeskisensä
accusative nom. kahdenkeskisensä kahdenkeskisensä
gen. kahdenkeskisensä
genitive kahdenkeskisensä kahdenkeskistensä
kahdenkeskisiensä
partitive kahdenkeskistään
kahdenkeskistänsä 		kahdenkeskisiään
kahdenkeskisiänsä
inessive kahdenkeskisessään
kahdenkeskisessänsä 		kahdenkeskisissään
kahdenkeskisissänsä
elative kahdenkeskisestään
kahdenkeskisestänsä 		kahdenkeskisistään
kahdenkeskisistänsä
illative kahdenkeskiseensä kahdenkeskisiinsä
adessive kahdenkeskisellään
kahdenkeskisellänsä 		kahdenkeskisillään
kahdenkeskisillänsä
ablative kahdenkeskiseltään
kahdenkeskiseltänsä 		kahdenkeskisiltään
kahdenkeskisiltänsä
allative kahdenkeskiselleen
kahdenkeskisellensä 		kahdenkeskisilleen
kahdenkeskisillensä
essive kahdenkeskisenään
kahdenkeskisenänsä 		kahdenkeskisinään
kahdenkeskisinänsä
translative kahdenkeskisekseen
kahdenkeskiseksensä 		kahdenkeskisikseen
kahdenkeskisiksensä
abessive kahdenkeskisettään
kahdenkeskisettänsä 		kahdenkeskisittään
kahdenkeskisittänsä
instructive — —
comitative — kahdenkeskisineen
kahdenkeskisinensä

Derived terms

Further reading

This article is issued from Wiktionary. The text is available under Creative Commons Attribution-Share Alike 4.0 unless otherwise noted. Additional terms may apply for the media files.