kahdentuminen

Finnish

Etymology

kahdentua +‎ -minen

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈkɑhdentuminen/, [ˈkɑ̝xde̞n̪ˌt̪umine̞n]
  • Rhymes: -uminen
  • Syllabification(key): kah‧den‧tu‧mi‧nen
  • Hyphenation(key): kah‧den‧tu‧mi‧nen

Noun

kahdentuminen

  1. verbal noun of kahdentua
    1. duplicating, being duplicated

Declension

Inflection of kahdentuminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative kahdentuminen kahdentumiset
genitive kahdentumisen kahdentumisten
kahdentumisien
partitive kahdentumista kahdentumisia
illative kahdentumiseen kahdentumisiin
singular plural
nominative kahdentuminen kahdentumiset
accusative nom. kahdentuminen kahdentumiset
gen. kahdentumisen
genitive kahdentumisen kahdentumisten
kahdentumisien
partitive kahdentumista kahdentumisia
inessive kahdentumisessa kahdentumisissa
elative kahdentumisesta kahdentumisista
illative kahdentumiseen kahdentumisiin
adessive kahdentumisella kahdentumisilla
ablative kahdentumiselta kahdentumisilta
allative kahdentumiselle kahdentumisille
essive kahdentumisena kahdentumisina
translative kahdentumiseksi kahdentumisiksi
abessive kahdentumisetta kahdentumisitta
instructive — kahdentumisin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of kahdentuminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
first-person singular possessor
singular plural
nominative kahdentumiseni kahdentumiseni
accusative nom. kahdentumiseni kahdentumiseni
gen. kahdentumiseni
genitive kahdentumiseni kahdentumisteni
kahdentumisieni
partitive kahdentumistani kahdentumisiani
inessive kahdentumisessani kahdentumisissani
elative kahdentumisestani kahdentumisistani
illative kahdentumiseeni kahdentumisiini
adessive kahdentumisellani kahdentumisillani
ablative kahdentumiseltani kahdentumisiltani
allative kahdentumiselleni kahdentumisilleni
essive kahdentumisenani kahdentumisinani
translative kahdentumisekseni kahdentumisikseni
abessive kahdentumisettani kahdentumisittani
instructive — —
comitative — kahdentumisineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative kahdentumisesi kahdentumisesi
accusative nom. kahdentumisesi kahdentumisesi
gen. kahdentumisesi
genitive kahdentumisesi kahdentumistesi
kahdentumisiesi
partitive kahdentumistasi kahdentumisiasi
inessive kahdentumisessasi kahdentumisissasi
elative kahdentumisestasi kahdentumisistasi
illative kahdentumiseesi kahdentumisiisi
adessive kahdentumisellasi kahdentumisillasi
ablative kahdentumiseltasi kahdentumisiltasi
allative kahdentumisellesi kahdentumisillesi
essive kahdentumisenasi kahdentumisinasi
translative kahdentumiseksesi kahdentumisiksesi
abessive kahdentumisettasi kahdentumisittasi
instructive — —
comitative — kahdentumisinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative kahdentumisemme kahdentumisemme
accusative nom. kahdentumisemme kahdentumisemme
gen. kahdentumisemme
genitive kahdentumisemme kahdentumistemme
kahdentumisiemme
partitive kahdentumistamme kahdentumisiamme
inessive kahdentumisessamme kahdentumisissamme
elative kahdentumisestamme kahdentumisistamme
illative kahdentumiseemme kahdentumisiimme
adessive kahdentumisellamme kahdentumisillamme
ablative kahdentumiseltamme kahdentumisiltamme
allative kahdentumisellemme kahdentumisillemme
essive kahdentumisenamme kahdentumisinamme
translative kahdentumiseksemme kahdentumisiksemme
abessive kahdentumisettamme kahdentumisittamme
instructive — —
comitative — kahdentumisinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative kahdentumisenne kahdentumisenne
accusative nom. kahdentumisenne kahdentumisenne
gen. kahdentumisenne
genitive kahdentumisenne kahdentumistenne
kahdentumisienne
partitive kahdentumistanne kahdentumisianne
inessive kahdentumisessanne kahdentumisissanne
elative kahdentumisestanne kahdentumisistanne
illative kahdentumiseenne kahdentumisiinne
adessive kahdentumisellanne kahdentumisillanne
ablative kahdentumiseltanne kahdentumisiltanne
allative kahdentumisellenne kahdentumisillenne
essive kahdentumisenanne kahdentumisinanne
translative kahdentumiseksenne kahdentumisiksenne
abessive kahdentumisettanne kahdentumisittanne
instructive — —
comitative — kahdentumisinenne
third-person possessor
singular plural
nominative kahdentumisensa kahdentumisensa
accusative nom. kahdentumisensa kahdentumisensa
gen. kahdentumisensa
genitive kahdentumisensa kahdentumistensa
kahdentumisiensa
partitive kahdentumistaan
kahdentumistansa 		kahdentumisiaan
kahdentumisiansa
inessive kahdentumisessaan
kahdentumisessansa 		kahdentumisissaan
kahdentumisissansa
elative kahdentumisestaan
kahdentumisestansa 		kahdentumisistaan
kahdentumisistansa
illative kahdentumiseensa kahdentumisiinsa
adessive kahdentumisellaan
kahdentumisellansa 		kahdentumisillaan
kahdentumisillansa
ablative kahdentumiseltaan
kahdentumiseltansa 		kahdentumisiltaan
kahdentumisiltansa
allative kahdentumiselleen
kahdentumisellensa 		kahdentumisilleen
kahdentumisillensa
essive kahdentumisenaan
kahdentumisenansa 		kahdentumisinaan
kahdentumisinansa
translative kahdentumisekseen
kahdentumiseksensa 		kahdentumisikseen
kahdentumisiksensa
abessive kahdentumisettaan
kahdentumisettansa 		kahdentumisittaan
kahdentumisittansa
instructive — —
comitative — kahdentumisineen
kahdentumisinensa
This article is issued from Wiktionary. The text is available under Creative Commons Attribution-Share Alike 4.0 unless otherwise noted. Additional terms may apply for the media files.