kainostelematon

Finnish

Etymology

kainostella +‎ -maton

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈkɑi̯nostelemɑton/, [ˈkɑ̝i̯no̞s̠ˌte̞le̞ˌmɑ̝t̪o̞n]
  • Rhymes: -ɑton
  • Syllabification(key): kai‧nos‧te‧le‧ma‧ton
  • Hyphenation(key): kai‧nos‧te‧le‧ma‧ton

Adjective

kainostelematon

  1. unabashed, unceremonious, unashamed, unafraid

Declension

Inflection of kainostelematon (Kotus type 34*C/onneton, tt-t gradation)
nominative kainostelematon kainostelemattomat
genitive kainostelemattoman kainostelemattomien
partitive kainostelematonta kainostelemattomia
illative kainostelemattomaan kainostelemattomiin
singular plural
nominative kainostelematon kainostelemattomat
accusative nom. kainostelematon kainostelemattomat
gen. kainostelemattoman
genitive kainostelemattoman kainostelemattomien
kainostelematonten rare
partitive kainostelematonta kainostelemattomia
inessive kainostelemattomassa kainostelemattomissa
elative kainostelemattomasta kainostelemattomista
illative kainostelemattomaan kainostelemattomiin
adessive kainostelemattomalla kainostelemattomilla
ablative kainostelemattomalta kainostelemattomilta
allative kainostelemattomalle kainostelemattomille
essive kainostelemattomana kainostelemattomina
translative kainostelemattomaksi kainostelemattomiksi
abessive kainostelemattomatta kainostelemattomitta
instructive — kainostelemattomin
comitative — kainostelemattomine
Possessive forms of kainostelematon (Kotus type 34*C/onneton, tt-t gradation)
Rare. Only used with substantive adjectives.
first-person singular possessor
singular plural
nominative kainostelemattomani kainostelemattomani
accusative nom. kainostelemattomani kainostelemattomani
gen. kainostelemattomani
genitive kainostelemattomani kainostelemattomieni
kainostelematonteni rare
partitive kainostelematontani kainostelemattomiani
inessive kainostelemattomassani kainostelemattomissani
elative kainostelemattomastani kainostelemattomistani
illative kainostelemattomaani kainostelemattomiini
adessive kainostelemattomallani kainostelemattomillani
ablative kainostelemattomaltani kainostelemattomiltani
allative kainostelemattomalleni kainostelemattomilleni
essive kainostelemattomanani kainostelemattominani
translative kainostelemattomakseni kainostelemattomikseni
abessive kainostelemattomattani kainostelemattomittani
instructive — —
comitative — kainostelemattomineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative kainostelemattomasi kainostelemattomasi
accusative nom. kainostelemattomasi kainostelemattomasi
gen. kainostelemattomasi
genitive kainostelemattomasi kainostelemattomiesi
kainostelematontesi rare
partitive kainostelematontasi kainostelemattomiasi
inessive kainostelemattomassasi kainostelemattomissasi
elative kainostelemattomastasi kainostelemattomistasi
illative kainostelemattomaasi kainostelemattomiisi
adessive kainostelemattomallasi kainostelemattomillasi
ablative kainostelemattomaltasi kainostelemattomiltasi
allative kainostelemattomallesi kainostelemattomillesi
essive kainostelemattomanasi kainostelemattominasi
translative kainostelemattomaksesi kainostelemattomiksesi
abessive kainostelemattomattasi kainostelemattomittasi
instructive — —
comitative — kainostelemattominesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative kainostelemattomamme kainostelemattomamme
accusative nom. kainostelemattomamme kainostelemattomamme
gen. kainostelemattomamme
genitive kainostelemattomamme kainostelemattomiemme
kainostelematontemme rare
partitive kainostelematontamme kainostelemattomiamme
inessive kainostelemattomassamme kainostelemattomissamme
elative kainostelemattomastamme kainostelemattomistamme
illative kainostelemattomaamme kainostelemattomiimme
adessive kainostelemattomallamme kainostelemattomillamme
ablative kainostelemattomaltamme kainostelemattomiltamme
allative kainostelemattomallemme kainostelemattomillemme
essive kainostelemattomanamme kainostelemattominamme
translative kainostelemattomaksemme kainostelemattomiksemme
abessive kainostelemattomattamme kainostelemattomittamme
instructive — —
comitative — kainostelemattominemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative kainostelemattomanne kainostelemattomanne
accusative nom. kainostelemattomanne kainostelemattomanne
gen. kainostelemattomanne
genitive kainostelemattomanne kainostelemattomienne
kainostelematontenne rare
partitive kainostelematontanne kainostelemattomianne
inessive kainostelemattomassanne kainostelemattomissanne
elative kainostelemattomastanne kainostelemattomistanne
illative kainostelemattomaanne kainostelemattomiinne
adessive kainostelemattomallanne kainostelemattomillanne
ablative kainostelemattomaltanne kainostelemattomiltanne
allative kainostelemattomallenne kainostelemattomillenne
essive kainostelemattomananne kainostelemattominanne
translative kainostelemattomaksenne kainostelemattomiksenne
abessive kainostelemattomattanne kainostelemattomittanne
instructive — —
comitative — kainostelemattominenne
third-person possessor
singular plural
nominative kainostelemattomansa kainostelemattomansa
accusative nom. kainostelemattomansa kainostelemattomansa
gen. kainostelemattomansa
genitive kainostelemattomansa kainostelemattomiensa
kainostelematontensa rare
partitive kainostelematontaan
kainostelematontansa 		kainostelemattomiaan
kainostelemattomiansa
inessive kainostelemattomassaan
kainostelemattomassansa 		kainostelemattomissaan
kainostelemattomissansa
elative kainostelemattomastaan
kainostelemattomastansa 		kainostelemattomistaan
kainostelemattomistansa
illative kainostelemattomaansa kainostelemattomiinsa
adessive kainostelemattomallaan
kainostelemattomallansa 		kainostelemattomillaan
kainostelemattomillansa
ablative kainostelemattomaltaan
kainostelemattomaltansa 		kainostelemattomiltaan
kainostelemattomiltansa
allative kainostelemattomalleen
kainostelemattomallensa 		kainostelemattomilleen
kainostelemattomillensa
essive kainostelemattomanaan
kainostelemattomanansa 		kainostelemattominaan
kainostelemattominansa
translative kainostelemattomakseen
kainostelemattomaksensa 		kainostelemattomikseen
kainostelemattomiksensa
abessive kainostelemattomattaan
kainostelemattomattansa 		kainostelemattomittaan
kainostelemattomittansa
instructive — —
comitative — kainostelemattomineen
kainostelemattominensa

Participle

kainostelematon

  1. negative participle of kainostella

Further reading

This article is issued from Wiktionary. The text is available under Creative Commons Attribution-Share Alike 4.0 unless otherwise noted. Additional terms may apply for the media files.