kaksihenkinen

Finnish

Etymology

kaksi +‎ henki +‎ -inen

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈkɑksiˌheŋkinen/, [ˈkɑ̝ks̠iˌhe̞ŋk̟ine̞n]
  • Rhymes: -eŋkinen
  • Syllabification(key): kak‧si‧hen‧ki‧nen
  • Hyphenation(key): kaksi‧henki‧nen

Adjective

kaksihenkinen

  1. with two people
  2. (uncommon) synonym of kaksisieluinen

Declension

Inflection of kaksihenkinen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative kaksihenkinen kaksihenkiset
genitive kaksihenkisen kaksihenkisten
kaksihenkisien
partitive kaksihenkistä kaksihenkisiä
illative kaksihenkiseen kaksihenkisiin
singular plural
nominative kaksihenkinen kaksihenkiset
accusative nom. kaksihenkinen kaksihenkiset
gen. kaksihenkisen
genitive kaksihenkisen kaksihenkisten
kaksihenkisien
partitive kaksihenkistä kaksihenkisiä
inessive kaksihenkisessä kaksihenkisissä
elative kaksihenkisestä kaksihenkisistä
illative kaksihenkiseen kaksihenkisiin
adessive kaksihenkisellä kaksihenkisillä
ablative kaksihenkiseltä kaksihenkisiltä
allative kaksihenkiselle kaksihenkisille
essive kaksihenkisenä kaksihenkisinä
translative kaksihenkiseksi kaksihenkisiksi
abessive kaksihenkisettä kaksihenkisittä
instructive — kaksihenkisin
comitative — kaksihenkisine
Possessive forms of kaksihenkinen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
Rare. Only used with substantive adjectives.
first-person singular possessor
singular plural
nominative kaksihenkiseni kaksihenkiseni
accusative nom. kaksihenkiseni kaksihenkiseni
gen. kaksihenkiseni
genitive kaksihenkiseni kaksihenkisteni
kaksihenkisieni
partitive kaksihenkistäni kaksihenkisiäni
inessive kaksihenkisessäni kaksihenkisissäni
elative kaksihenkisestäni kaksihenkisistäni
illative kaksihenkiseeni kaksihenkisiini
adessive kaksihenkiselläni kaksihenkisilläni
ablative kaksihenkiseltäni kaksihenkisiltäni
allative kaksihenkiselleni kaksihenkisilleni
essive kaksihenkisenäni kaksihenkisinäni
translative kaksihenkisekseni kaksihenkisikseni
abessive kaksihenkisettäni kaksihenkisittäni
instructive — —
comitative — kaksihenkisineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative kaksihenkisesi kaksihenkisesi
accusative nom. kaksihenkisesi kaksihenkisesi
gen. kaksihenkisesi
genitive kaksihenkisesi kaksihenkistesi
kaksihenkisiesi
partitive kaksihenkistäsi kaksihenkisiäsi
inessive kaksihenkisessäsi kaksihenkisissäsi
elative kaksihenkisestäsi kaksihenkisistäsi
illative kaksihenkiseesi kaksihenkisiisi
adessive kaksihenkiselläsi kaksihenkisilläsi
ablative kaksihenkiseltäsi kaksihenkisiltäsi
allative kaksihenkisellesi kaksihenkisillesi
essive kaksihenkisenäsi kaksihenkisinäsi
translative kaksihenkiseksesi kaksihenkisiksesi
abessive kaksihenkisettäsi kaksihenkisittäsi
instructive — —
comitative — kaksihenkisinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative kaksihenkisemme kaksihenkisemme
accusative nom. kaksihenkisemme kaksihenkisemme
gen. kaksihenkisemme
genitive kaksihenkisemme kaksihenkistemme
kaksihenkisiemme
partitive kaksihenkistämme kaksihenkisiämme
inessive kaksihenkisessämme kaksihenkisissämme
elative kaksihenkisestämme kaksihenkisistämme
illative kaksihenkiseemme kaksihenkisiimme
adessive kaksihenkisellämme kaksihenkisillämme
ablative kaksihenkiseltämme kaksihenkisiltämme
allative kaksihenkisellemme kaksihenkisillemme
essive kaksihenkisenämme kaksihenkisinämme
translative kaksihenkiseksemme kaksihenkisiksemme
abessive kaksihenkisettämme kaksihenkisittämme
instructive — —
comitative — kaksihenkisinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative kaksihenkisenne kaksihenkisenne
accusative nom. kaksihenkisenne kaksihenkisenne
gen. kaksihenkisenne
genitive kaksihenkisenne kaksihenkistenne
kaksihenkisienne
partitive kaksihenkistänne kaksihenkisiänne
inessive kaksihenkisessänne kaksihenkisissänne
elative kaksihenkisestänne kaksihenkisistänne
illative kaksihenkiseenne kaksihenkisiinne
adessive kaksihenkisellänne kaksihenkisillänne
ablative kaksihenkiseltänne kaksihenkisiltänne
allative kaksihenkisellenne kaksihenkisillenne
essive kaksihenkisenänne kaksihenkisinänne
translative kaksihenkiseksenne kaksihenkisiksenne
abessive kaksihenkisettänne kaksihenkisittänne
instructive — —
comitative — kaksihenkisinenne
third-person possessor
singular plural
nominative kaksihenkisensä kaksihenkisensä
accusative nom. kaksihenkisensä kaksihenkisensä
gen. kaksihenkisensä
genitive kaksihenkisensä kaksihenkistensä
kaksihenkisiensä
partitive kaksihenkistään
kaksihenkistänsä 		kaksihenkisiään
kaksihenkisiänsä
inessive kaksihenkisessään
kaksihenkisessänsä 		kaksihenkisissään
kaksihenkisissänsä
elative kaksihenkisestään
kaksihenkisestänsä 		kaksihenkisistään
kaksihenkisistänsä
illative kaksihenkiseensä kaksihenkisiinsä
adessive kaksihenkisellään
kaksihenkisellänsä 		kaksihenkisillään
kaksihenkisillänsä
ablative kaksihenkiseltään
kaksihenkiseltänsä 		kaksihenkisiltään
kaksihenkisiltänsä
allative kaksihenkiselleen
kaksihenkisellensä 		kaksihenkisilleen
kaksihenkisillensä
essive kaksihenkisenään
kaksihenkisenänsä 		kaksihenkisinään
kaksihenkisinänsä
translative kaksihenkisekseen
kaksihenkiseksensä 		kaksihenkisikseen
kaksihenkisiksensä
abessive kaksihenkisettään
kaksihenkisettänsä 		kaksihenkisittään
kaksihenkisittänsä
instructive — —
comitative — kaksihenkisineen
kaksihenkisinensä

Further reading

This article is issued from Wiktionary. The text is available under Creative Commons Attribution-Share Alike 4.0 unless otherwise noted. Additional terms may apply for the media files.