kansliakieli

Finnish

Etymology

kanslia +‎ kieli

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈkɑnsliɑˌkie̯li/, [ˈkɑ̝n.s̠liɑ̝ˌk̟ie̞̯li]
  • Rhymes: -ieli
  • Syllabification(key): kans‧li‧a‧kie‧li
  • Hyphenation(key): kans‧lia‧kieli

Noun

kansliakieli

  1. a kind of formal, stilted language once commonly used in official documents

Declension

Inflection of kansliakieli (Kotus type 26/pieni, no gradation)
nominative kansliakieli kansliakielet
genitive kansliakielen kansliakielten
kansliakielien
partitive kansliakieltä kansliakieliä
illative kansliakieleen kansliakieliin
singular plural
nominative kansliakieli kansliakielet
accusative nom. kansliakieli kansliakielet
gen. kansliakielen
genitive kansliakielen kansliakielten
kansliakielien
partitive kansliakieltä kansliakieliä
inessive kansliakielessä kansliakielissä
elative kansliakielestä kansliakielistä
illative kansliakieleen kansliakieliin
adessive kansliakielellä kansliakielillä
ablative kansliakieleltä kansliakieliltä
allative kansliakielelle kansliakielille
essive kansliakielenä kansliakielinä
translative kansliakieleksi kansliakieliksi
abessive kansliakielettä kansliakielittä
instructive — kansliakielin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of kansliakieli (Kotus type 26/pieni, no gradation)
first-person singular possessor
singular plural
nominative kansliakieleni kansliakieleni
accusative nom. kansliakieleni kansliakieleni
gen. kansliakieleni
genitive kansliakieleni kansliakielteni
kansliakielieni
partitive kansliakieltäni kansliakieliäni
inessive kansliakielessäni kansliakielissäni
elative kansliakielestäni kansliakielistäni
illative kansliakieleeni kansliakieliini
adessive kansliakielelläni kansliakielilläni
ablative kansliakieleltäni kansliakieliltäni
allative kansliakielelleni kansliakielilleni
essive kansliakielenäni kansliakielinäni
translative kansliakielekseni kansliakielikseni
abessive kansliakielettäni kansliakielittäni
instructive — —
comitative — kansliakielineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative kansliakielesi kansliakielesi
accusative nom. kansliakielesi kansliakielesi
gen. kansliakielesi
genitive kansliakielesi kansliakieltesi
kansliakieliesi
partitive kansliakieltäsi kansliakieliäsi
inessive kansliakielessäsi kansliakielissäsi
elative kansliakielestäsi kansliakielistäsi
illative kansliakieleesi kansliakieliisi
adessive kansliakielelläsi kansliakielilläsi
ablative kansliakieleltäsi kansliakieliltäsi
allative kansliakielellesi kansliakielillesi
essive kansliakielenäsi kansliakielinäsi
translative kansliakieleksesi kansliakieliksesi
abessive kansliakielettäsi kansliakielittäsi
instructive — —
comitative — kansliakielinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative kansliakielemme kansliakielemme
accusative nom. kansliakielemme kansliakielemme
gen. kansliakielemme
genitive kansliakielemme kansliakieltemme
kansliakieliemme
partitive kansliakieltämme kansliakieliämme
inessive kansliakielessämme kansliakielissämme
elative kansliakielestämme kansliakielistämme
illative kansliakieleemme kansliakieliimme
adessive kansliakielellämme kansliakielillämme
ablative kansliakieleltämme kansliakieliltämme
allative kansliakielellemme kansliakielillemme
essive kansliakielenämme kansliakielinämme
translative kansliakieleksemme kansliakieliksemme
abessive kansliakielettämme kansliakielittämme
instructive — —
comitative — kansliakielinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative kansliakielenne kansliakielenne
accusative nom. kansliakielenne kansliakielenne
gen. kansliakielenne
genitive kansliakielenne kansliakieltenne
kansliakielienne
partitive kansliakieltänne kansliakieliänne
inessive kansliakielessänne kansliakielissänne
elative kansliakielestänne kansliakielistänne
illative kansliakieleenne kansliakieliinne
adessive kansliakielellänne kansliakielillänne
ablative kansliakieleltänne kansliakieliltänne
allative kansliakielellenne kansliakielillenne
essive kansliakielenänne kansliakielinänne
translative kansliakieleksenne kansliakieliksenne
abessive kansliakielettänne kansliakielittänne
instructive — —
comitative — kansliakielinenne
third-person possessor
singular plural
nominative kansliakielensä kansliakielensä
accusative nom. kansliakielensä kansliakielensä
gen. kansliakielensä
genitive kansliakielensä kansliakieltensä
kansliakieliensä
partitive kansliakieltään
kansliakieltänsä 		kansliakieliään
kansliakieliänsä
inessive kansliakielessään
kansliakielessänsä 		kansliakielissään
kansliakielissänsä
elative kansliakielestään
kansliakielestänsä 		kansliakielistään
kansliakielistänsä
illative kansliakieleensä kansliakieliinsä
adessive kansliakielellään
kansliakielellänsä 		kansliakielillään
kansliakielillänsä
ablative kansliakieleltään
kansliakieleltänsä 		kansliakieliltään
kansliakieliltänsä
allative kansliakielelleen
kansliakielellensä 		kansliakielilleen
kansliakielillensä
essive kansliakielenään
kansliakielenänsä 		kansliakielinään
kansliakielinänsä
translative kansliakielekseen
kansliakieleksensä 		kansliakielikseen
kansliakieliksensä
abessive kansliakielettään
kansliakielettänsä 		kansliakielittään
kansliakielittänsä
instructive — —
comitative — kansliakielineen
kansliakielinensä

Further reading

This article is issued from Wiktionary. The text is available under Creative Commons Attribution-Share Alike 4.0 unless otherwise noted. Additional terms may apply for the media files.