kanssakäyminen

Finnish

Etymology

kanssa +‎ käyminen

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈkɑnsːɑˌkæy̯minen/, [ˈkɑ̝ns̠ːɑ̝ˌk̟æy̯mine̞n]
  • Rhymes: -æyminen
  • Syllabification(key): kans‧sa‧käy‧mi‧nen
  • Hyphenation(key): kanssa‧käymi‧nen

Noun

kanssakäyminen

  1. interaction, communication, dealings

Declension

Inflection of kanssakäyminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative kanssakäyminen kanssakäymiset
genitive kanssakäymisen kanssakäymisten
kanssakäymisien
partitive kanssakäymistä kanssakäymisiä
illative kanssakäymiseen kanssakäymisiin
singular plural
nominative kanssakäyminen kanssakäymiset
accusative nom. kanssakäyminen kanssakäymiset
gen. kanssakäymisen
genitive kanssakäymisen kanssakäymisten
kanssakäymisien
partitive kanssakäymistä kanssakäymisiä
inessive kanssakäymisessä kanssakäymisissä
elative kanssakäymisestä kanssakäymisistä
illative kanssakäymiseen kanssakäymisiin
adessive kanssakäymisellä kanssakäymisillä
ablative kanssakäymiseltä kanssakäymisiltä
allative kanssakäymiselle kanssakäymisille
essive kanssakäymisenä kanssakäymisinä
translative kanssakäymiseksi kanssakäymisiksi
abessive kanssakäymisettä kanssakäymisittä
instructive — kanssakäymisin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of kanssakäyminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
first-person singular possessor
singular plural
nominative kanssakäymiseni kanssakäymiseni
accusative nom. kanssakäymiseni kanssakäymiseni
gen. kanssakäymiseni
genitive kanssakäymiseni kanssakäymisteni
kanssakäymisieni
partitive kanssakäymistäni kanssakäymisiäni
inessive kanssakäymisessäni kanssakäymisissäni
elative kanssakäymisestäni kanssakäymisistäni
illative kanssakäymiseeni kanssakäymisiini
adessive kanssakäymiselläni kanssakäymisilläni
ablative kanssakäymiseltäni kanssakäymisiltäni
allative kanssakäymiselleni kanssakäymisilleni
essive kanssakäymisenäni kanssakäymisinäni
translative kanssakäymisekseni kanssakäymisikseni
abessive kanssakäymisettäni kanssakäymisittäni
instructive — —
comitative — kanssakäymisineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative kanssakäymisesi kanssakäymisesi
accusative nom. kanssakäymisesi kanssakäymisesi
gen. kanssakäymisesi
genitive kanssakäymisesi kanssakäymistesi
kanssakäymisiesi
partitive kanssakäymistäsi kanssakäymisiäsi
inessive kanssakäymisessäsi kanssakäymisissäsi
elative kanssakäymisestäsi kanssakäymisistäsi
illative kanssakäymiseesi kanssakäymisiisi
adessive kanssakäymiselläsi kanssakäymisilläsi
ablative kanssakäymiseltäsi kanssakäymisiltäsi
allative kanssakäymisellesi kanssakäymisillesi
essive kanssakäymisenäsi kanssakäymisinäsi
translative kanssakäymiseksesi kanssakäymisiksesi
abessive kanssakäymisettäsi kanssakäymisittäsi
instructive — —
comitative — kanssakäymisinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative kanssakäymisemme kanssakäymisemme
accusative nom. kanssakäymisemme kanssakäymisemme
gen. kanssakäymisemme
genitive kanssakäymisemme kanssakäymistemme
kanssakäymisiemme
partitive kanssakäymistämme kanssakäymisiämme
inessive kanssakäymisessämme kanssakäymisissämme
elative kanssakäymisestämme kanssakäymisistämme
illative kanssakäymiseemme kanssakäymisiimme
adessive kanssakäymisellämme kanssakäymisillämme
ablative kanssakäymiseltämme kanssakäymisiltämme
allative kanssakäymisellemme kanssakäymisillemme
essive kanssakäymisenämme kanssakäymisinämme
translative kanssakäymiseksemme kanssakäymisiksemme
abessive kanssakäymisettämme kanssakäymisittämme
instructive — —
comitative — kanssakäymisinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative kanssakäymisenne kanssakäymisenne
accusative nom. kanssakäymisenne kanssakäymisenne
gen. kanssakäymisenne
genitive kanssakäymisenne kanssakäymistenne
kanssakäymisienne
partitive kanssakäymistänne kanssakäymisiänne
inessive kanssakäymisessänne kanssakäymisissänne
elative kanssakäymisestänne kanssakäymisistänne
illative kanssakäymiseenne kanssakäymisiinne
adessive kanssakäymisellänne kanssakäymisillänne
ablative kanssakäymiseltänne kanssakäymisiltänne
allative kanssakäymisellenne kanssakäymisillenne
essive kanssakäymisenänne kanssakäymisinänne
translative kanssakäymiseksenne kanssakäymisiksenne
abessive kanssakäymisettänne kanssakäymisittänne
instructive — —
comitative — kanssakäymisinenne
third-person possessor
singular plural
nominative kanssakäymisensä kanssakäymisensä
accusative nom. kanssakäymisensä kanssakäymisensä
gen. kanssakäymisensä
genitive kanssakäymisensä kanssakäymistensä
kanssakäymisiensä
partitive kanssakäymistään
kanssakäymistänsä 		kanssakäymisiään
kanssakäymisiänsä
inessive kanssakäymisessään
kanssakäymisessänsä 		kanssakäymisissään
kanssakäymisissänsä
elative kanssakäymisestään
kanssakäymisestänsä 		kanssakäymisistään
kanssakäymisistänsä
illative kanssakäymiseensä kanssakäymisiinsä
adessive kanssakäymisellään
kanssakäymisellänsä 		kanssakäymisillään
kanssakäymisillänsä
ablative kanssakäymiseltään
kanssakäymiseltänsä 		kanssakäymisiltään
kanssakäymisiltänsä
allative kanssakäymiselleen
kanssakäymisellensä 		kanssakäymisilleen
kanssakäymisillensä
essive kanssakäymisenään
kanssakäymisenänsä 		kanssakäymisinään
kanssakäymisinänsä
translative kanssakäymisekseen
kanssakäymiseksensä 		kanssakäymisikseen
kanssakäymisiksensä
abessive kanssakäymisettään
kanssakäymisettänsä 		kanssakäymisittään
kanssakäymisittänsä
instructive — —
comitative — kanssakäymisineen
kanssakäymisinensä

Further reading

This article is issued from Wiktionary. The text is available under Creative Commons Attribution-Share Alike 4.0 unless otherwise noted. Additional terms may apply for the media files.