kanssaoleminen

Finnish

Etymology

kanssa +‎ oleminen

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈkɑnsːɑˌoleminen/, [ˈkɑ̝ns̠ːɑ̝ˌo̞le̞ˌmine̞n]
  • Rhymes: -inen
  • Syllabification(key): kans‧sa‧o‧le‧mi‧nen
  • Hyphenation(key): kanssa‧ole‧mi‧nen

Noun

kanssaoleminen

  1. (philosophy, psychology) being with

Declension

Inflection of kanssaoleminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative kanssaoleminen kanssaolemiset
genitive kanssaolemisen kanssaolemisten
kanssaolemisien
partitive kanssaolemista kanssaolemisia
illative kanssaolemiseen kanssaolemisiin
singular plural
nominative kanssaoleminen kanssaolemiset
accusative nom. kanssaoleminen kanssaolemiset
gen. kanssaolemisen
genitive kanssaolemisen kanssaolemisten
kanssaolemisien
partitive kanssaolemista kanssaolemisia
inessive kanssaolemisessa kanssaolemisissa
elative kanssaolemisesta kanssaolemisista
illative kanssaolemiseen kanssaolemisiin
adessive kanssaolemisella kanssaolemisilla
ablative kanssaolemiselta kanssaolemisilta
allative kanssaolemiselle kanssaolemisille
essive kanssaolemisena kanssaolemisina
translative kanssaolemiseksi kanssaolemisiksi
abessive kanssaolemisetta kanssaolemisitta
instructive — kanssaolemisin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of kanssaoleminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
first-person singular possessor
singular plural
nominative kanssaolemiseni kanssaolemiseni
accusative nom. kanssaolemiseni kanssaolemiseni
gen. kanssaolemiseni
genitive kanssaolemiseni kanssaolemisteni
kanssaolemisieni
partitive kanssaolemistani kanssaolemisiani
inessive kanssaolemisessani kanssaolemisissani
elative kanssaolemisestani kanssaolemisistani
illative kanssaolemiseeni kanssaolemisiini
adessive kanssaolemisellani kanssaolemisillani
ablative kanssaolemiseltani kanssaolemisiltani
allative kanssaolemiselleni kanssaolemisilleni
essive kanssaolemisenani kanssaolemisinani
translative kanssaolemisekseni kanssaolemisikseni
abessive kanssaolemisettani kanssaolemisittani
instructive — —
comitative — kanssaolemisineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative kanssaolemisesi kanssaolemisesi
accusative nom. kanssaolemisesi kanssaolemisesi
gen. kanssaolemisesi
genitive kanssaolemisesi kanssaolemistesi
kanssaolemisiesi
partitive kanssaolemistasi kanssaolemisiasi
inessive kanssaolemisessasi kanssaolemisissasi
elative kanssaolemisestasi kanssaolemisistasi
illative kanssaolemiseesi kanssaolemisiisi
adessive kanssaolemisellasi kanssaolemisillasi
ablative kanssaolemiseltasi kanssaolemisiltasi
allative kanssaolemisellesi kanssaolemisillesi
essive kanssaolemisenasi kanssaolemisinasi
translative kanssaolemiseksesi kanssaolemisiksesi
abessive kanssaolemisettasi kanssaolemisittasi
instructive — —
comitative — kanssaolemisinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative kanssaolemisemme kanssaolemisemme
accusative nom. kanssaolemisemme kanssaolemisemme
gen. kanssaolemisemme
genitive kanssaolemisemme kanssaolemistemme
kanssaolemisiemme
partitive kanssaolemistamme kanssaolemisiamme
inessive kanssaolemisessamme kanssaolemisissamme
elative kanssaolemisestamme kanssaolemisistamme
illative kanssaolemiseemme kanssaolemisiimme
adessive kanssaolemisellamme kanssaolemisillamme
ablative kanssaolemiseltamme kanssaolemisiltamme
allative kanssaolemisellemme kanssaolemisillemme
essive kanssaolemisenamme kanssaolemisinamme
translative kanssaolemiseksemme kanssaolemisiksemme
abessive kanssaolemisettamme kanssaolemisittamme
instructive — —
comitative — kanssaolemisinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative kanssaolemisenne kanssaolemisenne
accusative nom. kanssaolemisenne kanssaolemisenne
gen. kanssaolemisenne
genitive kanssaolemisenne kanssaolemistenne
kanssaolemisienne
partitive kanssaolemistanne kanssaolemisianne
inessive kanssaolemisessanne kanssaolemisissanne
elative kanssaolemisestanne kanssaolemisistanne
illative kanssaolemiseenne kanssaolemisiinne
adessive kanssaolemisellanne kanssaolemisillanne
ablative kanssaolemiseltanne kanssaolemisiltanne
allative kanssaolemisellenne kanssaolemisillenne
essive kanssaolemisenanne kanssaolemisinanne
translative kanssaolemiseksenne kanssaolemisiksenne
abessive kanssaolemisettanne kanssaolemisittanne
instructive — —
comitative — kanssaolemisinenne
third-person possessor
singular plural
nominative kanssaolemisensa kanssaolemisensa
accusative nom. kanssaolemisensa kanssaolemisensa
gen. kanssaolemisensa
genitive kanssaolemisensa kanssaolemistensa
kanssaolemisiensa
partitive kanssaolemistaan
kanssaolemistansa 		kanssaolemisiaan
kanssaolemisiansa
inessive kanssaolemisessaan
kanssaolemisessansa 		kanssaolemisissaan
kanssaolemisissansa
elative kanssaolemisestaan
kanssaolemisestansa 		kanssaolemisistaan
kanssaolemisistansa
illative kanssaolemiseensa kanssaolemisiinsa
adessive kanssaolemisellaan
kanssaolemisellansa 		kanssaolemisillaan
kanssaolemisillansa
ablative kanssaolemiseltaan
kanssaolemiseltansa 		kanssaolemisiltaan
kanssaolemisiltansa
allative kanssaolemiselleen
kanssaolemisellensa 		kanssaolemisilleen
kanssaolemisillensa
essive kanssaolemisenaan
kanssaolemisenansa 		kanssaolemisinaan
kanssaolemisinansa
translative kanssaolemisekseen
kanssaolemiseksensa 		kanssaolemisikseen
kanssaolemisiksensa
abessive kanssaolemisettaan
kanssaolemisettansa 		kanssaolemisittaan
kanssaolemisittansa
instructive — —
comitative — kanssaolemisineen
kanssaolemisinensa
This article is issued from Wiktionary. The text is available under Creative Commons Attribution-Share Alike 4.0 unless otherwise noted. Additional terms may apply for the media files.