kartoitus

Finnish

Etymology

kartoittaa +‎ -us

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈkɑrtoi̯tus/, [ˈkɑ̝rt̪o̞i̯t̪us̠]
  • Rhymes: -ɑrtoitus
  • Syllabification(key): kar‧toi‧tus
  • Hyphenation(key): kar‧toi‧tus

Noun

kartoitus

  1. mapping, charting (process of making maps or charts)
  2. survey (operation of finding the contour, dimensions or position as any part of the Earth's surface)
  3. cartography (illustrative discussion of a topic)

Declension

Inflection of kartoitus (Kotus type 39/vastaus, no gradation)
nominative kartoitus kartoitukset
genitive kartoituksen kartoitusten
kartoituksien
partitive kartoitusta kartoituksia
illative kartoitukseen kartoituksiin
singular plural
nominative kartoitus kartoitukset
accusative nom. kartoitus kartoitukset
gen. kartoituksen
genitive kartoituksen kartoitusten
kartoituksien
partitive kartoitusta kartoituksia
inessive kartoituksessa kartoituksissa
elative kartoituksesta kartoituksista
illative kartoitukseen kartoituksiin
adessive kartoituksella kartoituksilla
ablative kartoitukselta kartoituksilta
allative kartoitukselle kartoituksille
essive kartoituksena kartoituksina
translative kartoitukseksi kartoituksiksi
abessive kartoituksetta kartoituksitta
instructive — kartoituksin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of kartoitus (Kotus type 39/vastaus, no gradation)
first-person singular possessor
singular plural
nominative kartoitukseni kartoitukseni
accusative nom. kartoitukseni kartoitukseni
gen. kartoitukseni
genitive kartoitukseni kartoitusteni
kartoituksieni
partitive kartoitustani kartoituksiani
inessive kartoituksessani kartoituksissani
elative kartoituksestani kartoituksistani
illative kartoitukseeni kartoituksiini
adessive kartoituksellani kartoituksillani
ablative kartoitukseltani kartoituksiltani
allative kartoitukselleni kartoituksilleni
essive kartoituksenani kartoituksinani
translative kartoituksekseni kartoituksikseni
abessive kartoituksettani kartoituksittani
instructive — —
comitative — kartoituksineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative kartoituksesi kartoituksesi
accusative nom. kartoituksesi kartoituksesi
gen. kartoituksesi
genitive kartoituksesi kartoitustesi
kartoituksiesi
partitive kartoitustasi kartoituksiasi
inessive kartoituksessasi kartoituksissasi
elative kartoituksestasi kartoituksistasi
illative kartoitukseesi kartoituksiisi
adessive kartoituksellasi kartoituksillasi
ablative kartoitukseltasi kartoituksiltasi
allative kartoituksellesi kartoituksillesi
essive kartoituksenasi kartoituksinasi
translative kartoitukseksesi kartoituksiksesi
abessive kartoituksettasi kartoituksittasi
instructive — —
comitative — kartoituksinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative kartoituksemme kartoituksemme
accusative nom. kartoituksemme kartoituksemme
gen. kartoituksemme
genitive kartoituksemme kartoitustemme
kartoituksiemme
partitive kartoitustamme kartoituksiamme
inessive kartoituksessamme kartoituksissamme
elative kartoituksestamme kartoituksistamme
illative kartoitukseemme kartoituksiimme
adessive kartoituksellamme kartoituksillamme
ablative kartoitukseltamme kartoituksiltamme
allative kartoituksellemme kartoituksillemme
essive kartoituksenamme kartoituksinamme
translative kartoitukseksemme kartoituksiksemme
abessive kartoituksettamme kartoituksittamme
instructive — —
comitative — kartoituksinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative kartoituksenne kartoituksenne
accusative nom. kartoituksenne kartoituksenne
gen. kartoituksenne
genitive kartoituksenne kartoitustenne
kartoituksienne
partitive kartoitustanne kartoituksianne
inessive kartoituksessanne kartoituksissanne
elative kartoituksestanne kartoituksistanne
illative kartoitukseenne kartoituksiinne
adessive kartoituksellanne kartoituksillanne
ablative kartoitukseltanne kartoituksiltanne
allative kartoituksellenne kartoituksillenne
essive kartoituksenanne kartoituksinanne
translative kartoitukseksenne kartoituksiksenne
abessive kartoituksettanne kartoituksittanne
instructive — —
comitative — kartoituksinenne
third-person possessor
singular plural
nominative kartoituksensa kartoituksensa
accusative nom. kartoituksensa kartoituksensa
gen. kartoituksensa
genitive kartoituksensa kartoitustensa
kartoituksiensa
partitive kartoitustaan
kartoitustansa 		kartoituksiaan
kartoituksiansa
inessive kartoituksessaan
kartoituksessansa 		kartoituksissaan
kartoituksissansa
elative kartoituksestaan
kartoituksestansa 		kartoituksistaan
kartoituksistansa
illative kartoitukseensa kartoituksiinsa
adessive kartoituksellaan
kartoituksellansa 		kartoituksillaan
kartoituksillansa
ablative kartoitukseltaan
kartoitukseltansa 		kartoituksiltaan
kartoituksiltansa
allative kartoitukselleen
kartoituksellensa 		kartoituksilleen
kartoituksillensa
essive kartoituksenaan
kartoituksenansa 		kartoituksinaan
kartoituksinansa
translative kartoituksekseen
kartoitukseksensa 		kartoituksikseen
kartoituksiksensa
abessive kartoituksettaan
kartoituksettansa 		kartoituksittaan
kartoituksittansa
instructive — —
comitative — kartoituksineen
kartoituksinensa

Derived terms

compounds

Further reading

Anagrams

This article is issued from Wiktionary. The text is available under Creative Commons Attribution-Share Alike 4.0 unless otherwise noted. Additional terms may apply for the media files.