kaupunkiseutu

Finnish

Etymology

kaupunki +‎ seutu

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈkɑu̯puŋkiˌseu̯tu/, [ˈkɑ̝u̯puŋk̟iˌs̠e̞u̯t̪u]
  • Rhymes: -eutu
  • Syllabification(key): kau‧pun‧ki‧seu‧tu
  • Hyphenation(key): kau‧punki‧seutu

Noun

kaupunkiseutu

  1. city region (city and its hinterland understood as a single economic unit)

Declension

Inflection of kaupunkiseutu (Kotus type 1*F/valo, t-d gradation)
nominative kaupunkiseutu kaupunkiseudut
genitive kaupunkiseudun kaupunkiseutujen
partitive kaupunkiseutua kaupunkiseutuja
illative kaupunkiseutuun kaupunkiseutuihin
singular plural
nominative kaupunkiseutu kaupunkiseudut
accusative nom. kaupunkiseutu kaupunkiseudut
gen. kaupunkiseudun
genitive kaupunkiseudun kaupunkiseutujen
partitive kaupunkiseutua kaupunkiseutuja
inessive kaupunkiseudussa kaupunkiseuduissa
elative kaupunkiseudusta kaupunkiseuduista
illative kaupunkiseutuun kaupunkiseutuihin
adessive kaupunkiseudulla kaupunkiseuduilla
ablative kaupunkiseudulta kaupunkiseuduilta
allative kaupunkiseudulle kaupunkiseuduille
essive kaupunkiseutuna kaupunkiseutuina
translative kaupunkiseuduksi kaupunkiseuduiksi
abessive kaupunkiseudutta kaupunkiseuduitta
instructive — kaupunkiseuduin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of kaupunkiseutu (Kotus type 1*F/valo, t-d gradation)
first-person singular possessor
singular plural
nominative kaupunkiseutuni kaupunkiseutuni
accusative nom. kaupunkiseutuni kaupunkiseutuni
gen. kaupunkiseutuni
genitive kaupunkiseutuni kaupunkiseutujeni
partitive kaupunkiseutuani kaupunkiseutujani
inessive kaupunkiseudussani kaupunkiseuduissani
elative kaupunkiseudustani kaupunkiseuduistani
illative kaupunkiseutuuni kaupunkiseutuihini
adessive kaupunkiseudullani kaupunkiseuduillani
ablative kaupunkiseudultani kaupunkiseuduiltani
allative kaupunkiseudulleni kaupunkiseuduilleni
essive kaupunkiseutunani kaupunkiseutuinani
translative kaupunkiseudukseni kaupunkiseuduikseni
abessive kaupunkiseuduttani kaupunkiseuduittani
instructive — —
comitative — kaupunkiseutuineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative kaupunkiseutusi kaupunkiseutusi
accusative nom. kaupunkiseutusi kaupunkiseutusi
gen. kaupunkiseutusi
genitive kaupunkiseutusi kaupunkiseutujesi
partitive kaupunkiseutuasi kaupunkiseutujasi
inessive kaupunkiseudussasi kaupunkiseuduissasi
elative kaupunkiseudustasi kaupunkiseuduistasi
illative kaupunkiseutuusi kaupunkiseutuihisi
adessive kaupunkiseudullasi kaupunkiseuduillasi
ablative kaupunkiseudultasi kaupunkiseuduiltasi
allative kaupunkiseudullesi kaupunkiseuduillesi
essive kaupunkiseutunasi kaupunkiseutuinasi
translative kaupunkiseuduksesi kaupunkiseuduiksesi
abessive kaupunkiseuduttasi kaupunkiseuduittasi
instructive — —
comitative — kaupunkiseutuinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative kaupunkiseutumme kaupunkiseutumme
accusative nom. kaupunkiseutumme kaupunkiseutumme
gen. kaupunkiseutumme
genitive kaupunkiseutumme kaupunkiseutujemme
partitive kaupunkiseutuamme kaupunkiseutujamme
inessive kaupunkiseudussamme kaupunkiseuduissamme
elative kaupunkiseudustamme kaupunkiseuduistamme
illative kaupunkiseutuumme kaupunkiseutuihimme
adessive kaupunkiseudullamme kaupunkiseuduillamme
ablative kaupunkiseudultamme kaupunkiseuduiltamme
allative kaupunkiseudullemme kaupunkiseuduillemme
essive kaupunkiseutunamme kaupunkiseutuinamme
translative kaupunkiseuduksemme kaupunkiseuduiksemme
abessive kaupunkiseuduttamme kaupunkiseuduittamme
instructive — —
comitative — kaupunkiseutuinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative kaupunkiseutunne kaupunkiseutunne
accusative nom. kaupunkiseutunne kaupunkiseutunne
gen. kaupunkiseutunne
genitive kaupunkiseutunne kaupunkiseutujenne
partitive kaupunkiseutuanne kaupunkiseutujanne
inessive kaupunkiseudussanne kaupunkiseuduissanne
elative kaupunkiseudustanne kaupunkiseuduistanne
illative kaupunkiseutuunne kaupunkiseutuihinne
adessive kaupunkiseudullanne kaupunkiseuduillanne
ablative kaupunkiseudultanne kaupunkiseuduiltanne
allative kaupunkiseudullenne kaupunkiseuduillenne
essive kaupunkiseutunanne kaupunkiseutuinanne
translative kaupunkiseuduksenne kaupunkiseuduiksenne
abessive kaupunkiseuduttanne kaupunkiseuduittanne
instructive — —
comitative — kaupunkiseutuinenne
third-person possessor
singular plural
nominative kaupunkiseutunsa kaupunkiseutunsa
accusative nom. kaupunkiseutunsa kaupunkiseutunsa
gen. kaupunkiseutunsa
genitive kaupunkiseutunsa kaupunkiseutujensa
partitive kaupunkiseutuaan
kaupunkiseutuansa 		kaupunkiseutujaan
kaupunkiseutujansa
inessive kaupunkiseudussaan
kaupunkiseudussansa 		kaupunkiseuduissaan
kaupunkiseuduissansa
elative kaupunkiseudustaan
kaupunkiseudustansa 		kaupunkiseuduistaan
kaupunkiseuduistansa
illative kaupunkiseutuunsa kaupunkiseutuihinsa
adessive kaupunkiseudullaan
kaupunkiseudullansa 		kaupunkiseuduillaan
kaupunkiseuduillansa
ablative kaupunkiseudultaan
kaupunkiseudultansa 		kaupunkiseuduiltaan
kaupunkiseuduiltansa
allative kaupunkiseudulleen
kaupunkiseudullensa 		kaupunkiseuduilleen
kaupunkiseuduillensa
essive kaupunkiseutunaan
kaupunkiseutunansa 		kaupunkiseutuinaan
kaupunkiseutuinansa
translative kaupunkiseudukseen
kaupunkiseuduksensa 		kaupunkiseuduikseen
kaupunkiseuduiksensa
abessive kaupunkiseuduttaan
kaupunkiseuduttansa 		kaupunkiseuduittaan
kaupunkiseuduittansa
instructive — —
comitative — kaupunkiseutuineen
kaupunkiseutuinensa

Further reading

This article is issued from Wiktionary. The text is available under Creative Commons Attribution-Share Alike 4.0 unless otherwise noted. Additional terms may apply for the media files.