keimit

Finnish

Alternative forms

Etymology

From English game.

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈkei̯mit/, [ˈk̟e̞i̯mit̪]
  • Rhymes: -eimit
  • Syllabification(key): kei‧mit
  • Hyphenation(key): kei‧mit

Noun

keimit (slang)

  1. party

Declension

Inflection of keimit (Kotus type 5/risti, no gradation)
nominative — keimit
genitive — keimien
partitive — keimejä
illative — keimeihin
singular plural
nominative — keimit
accusative nom. — keimit
gen. —
genitive — keimien
partitive — keimejä
inessive — keimeissä
elative — keimeistä
illative — keimeihin
adessive — keimeillä
ablative — keimeiltä
allative — keimeille
essive — keimeinä
translative — keimeiksi
abessive — keimeittä
instructive — keimein
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of keimit (Kotus type 5/risti, no gradation)
first-person singular possessor
singular plural
nominative — keimini
accusative nom. — keimini
gen. —
genitive — keimieni
partitive — keimejäni
inessive — keimeissäni
elative — keimeistäni
illative — keimeihini
adessive — keimeilläni
ablative — keimeiltäni
allative — keimeilleni
essive — keimeinäni
translative — keimeikseni
abessive — keimeittäni
instructive — —
comitative — keimeineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative — keimisi
accusative nom. — keimisi
gen. —
genitive — keimiesi
partitive — keimejäsi
inessive — keimeissäsi
elative — keimeistäsi
illative — keimeihisi
adessive — keimeilläsi
ablative — keimeiltäsi
allative — keimeillesi
essive — keimeinäsi
translative — keimeiksesi
abessive — keimeittäsi
instructive — —
comitative — keimeinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative — keimimme
accusative nom. — keimimme
gen. —
genitive — keimiemme
partitive — keimejämme
inessive — keimeissämme
elative — keimeistämme
illative — keimeihimme
adessive — keimeillämme
ablative — keimeiltämme
allative — keimeillemme
essive — keimeinämme
translative — keimeiksemme
abessive — keimeittämme
instructive — —
comitative — keimeinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative — keiminne
accusative nom. — keiminne
gen. —
genitive — keimienne
partitive — keimejänne
inessive — keimeissänne
elative — keimeistänne
illative — keimeihinne
adessive — keimeillänne
ablative — keimeiltänne
allative — keimeillenne
essive — keimeinänne
translative — keimeiksenne
abessive — keimeittänne
instructive — —
comitative — keimeinenne
third-person possessor
singular plural
nominative — keiminsä
accusative nom. — keiminsä
gen. —
genitive — keimiensä
partitive — keimejään
keimejänsä
inessive — keimeissään
keimeissänsä
elative — keimeistään
keimeistänsä
illative — keimeihinsä
adessive — keimeillään
keimeillänsä
ablative — keimeiltään
keimeiltänsä
allative — keimeilleen
keimeillensä
essive — keimeinään
keimeinänsä
translative — keimeikseen
keimeiksensä
abessive — keimeittään
keimeittänsä
instructive — —
comitative — keimeineen
keimeinensä

Synonyms

Further reading

This article is issued from Wiktionary. The text is available under Creative Commons Attribution-Share Alike 4.0 unless otherwise noted. Additional terms may apply for the media files.