kertonut

Finnish

Participle

kertonut

  1. past active participle of kertoa

Declension

Inflection of kertonut (Kotus type 47/kuollut, no gradation)
nominative kertonut kertoneet
genitive kertoneen kertoneiden
kertoneitten
partitive kertonutta kertoneita
illative kertoneeseen kertoneisiin
kertoneihin
singular plural
nominative kertonut kertoneet
accusative nom. kertonut kertoneet
gen. kertoneen
genitive kertoneen kertoneiden
kertoneitten
partitive kertonutta kertoneita
inessive kertoneessa kertoneissa
elative kertoneesta kertoneista
illative kertoneeseen kertoneisiin
kertoneihin
adessive kertoneella kertoneilla
ablative kertoneelta kertoneilta
allative kertoneelle kertoneille
essive kertoneena kertoneina
translative kertoneeksi kertoneiksi
abessive kertoneetta kertoneitta
instructive — kertonein
comitative — kertoneine
Possessive forms of kertonut (Kotus type 47/kuollut, no gradation)
Rare. Only used with substantive adjectives.
first-person singular possessor
singular plural
nominative kertoneeni kertoneeni
accusative nom. kertoneeni kertoneeni
gen. kertoneeni
genitive kertoneeni kertoneideni
kertoneitteni
partitive kertonuttani kertoneitani
inessive kertoneessani kertoneissani
elative kertoneestani kertoneistani
illative kertoneeseeni kertoneisiini
kertoneihini
adessive kertoneellani kertoneillani
ablative kertoneeltani kertoneiltani
allative kertoneelleni kertoneilleni
essive kertoneenani kertoneinani
translative kertoneekseni kertoneikseni
abessive kertoneettani kertoneittani
instructive — —
comitative — kertoneineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative kertoneesi kertoneesi
accusative nom. kertoneesi kertoneesi
gen. kertoneesi
genitive kertoneesi kertoneidesi
kertoneittesi
partitive kertonuttasi kertoneitasi
inessive kertoneessasi kertoneissasi
elative kertoneestasi kertoneistasi
illative kertoneeseesi kertoneisiisi
kertoneihisi
adessive kertoneellasi kertoneillasi
ablative kertoneeltasi kertoneiltasi
allative kertoneellesi kertoneillesi
essive kertoneenasi kertoneinasi
translative kertoneeksesi kertoneiksesi
abessive kertoneettasi kertoneittasi
instructive — —
comitative — kertoneinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative kertoneemme kertoneemme
accusative nom. kertoneemme kertoneemme
gen. kertoneemme
genitive kertoneemme kertoneidemme
kertoneittemme
partitive kertonuttamme kertoneitamme
inessive kertoneessamme kertoneissamme
elative kertoneestamme kertoneistamme
illative kertoneeseemme kertoneisiimme
kertoneihimme
adessive kertoneellamme kertoneillamme
ablative kertoneeltamme kertoneiltamme
allative kertoneellemme kertoneillemme
essive kertoneenamme kertoneinamme
translative kertoneeksemme kertoneiksemme
abessive kertoneettamme kertoneittamme
instructive — —
comitative — kertoneinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative kertoneenne kertoneenne
accusative nom. kertoneenne kertoneenne
gen. kertoneenne
genitive kertoneenne kertoneidenne
kertoneittenne
partitive kertonuttanne kertoneitanne
inessive kertoneessanne kertoneissanne
elative kertoneestanne kertoneistanne
illative kertoneeseenne kertoneisiinne
kertoneihinne
adessive kertoneellanne kertoneillanne
ablative kertoneeltanne kertoneiltanne
allative kertoneellenne kertoneillenne
essive kertoneenanne kertoneinanne
translative kertoneeksenne kertoneiksenne
abessive kertoneettanne kertoneittanne
instructive — —
comitative — kertoneinenne
third-person possessor
singular plural
nominative kertoneensa kertoneensa
accusative nom. kertoneensa kertoneensa
gen. kertoneensa
genitive kertoneensa kertoneidensa
kertoneittensa
partitive kertonuttaan
kertonuttansa 		kertoneitaan
kertoneitansa
inessive kertoneessaan
kertoneessansa 		kertoneissaan
kertoneissansa
elative kertoneestaan
kertoneestansa 		kertoneistaan
kertoneistansa
illative kertoneeseensa kertoneisiinsa
kertoneihinsa
adessive kertoneellaan
kertoneellansa 		kertoneillaan
kertoneillansa
ablative kertoneeltaan
kertoneeltansa 		kertoneiltaan
kertoneiltansa
allative kertoneelleen
kertoneellensa 		kertoneilleen
kertoneillensa
essive kertoneenaan
kertoneenansa 		kertoneinaan
kertoneinansa
translative kertoneekseen
kertoneeksensa 		kertoneikseen
kertoneiksensa
abessive kertoneettaan
kertoneettansa 		kertoneittaan
kertoneittansa
instructive — —
comitative — kertoneineen
kertoneinensa

Verb

kertonut

  1. past indicative connegative of kertoa
This article is issued from Wiktionary. The text is available under Creative Commons Attribution-Share Alike 4.0 unless otherwise noted. Additional terms may apply for the media files.