kielihistoria

Finnish

Etymology

kieli +‎ historia

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈkie̯liˌhistoriɑ/, [ˈk̟ie̞̯liˌhis̠to̞ˌriɑ̝]
  • Rhymes: -iɑ
  • Syllabification(key): kie‧li‧his‧to‧ri‧a
  • Hyphenation(key): kieli‧histo‧ria

Noun

kielihistoria

  1. historical linguistics, language history

Declension

Inflection of kielihistoria (Kotus type 12/kulkija, no gradation)
nominative kielihistoria kielihistoriat
genitive kielihistorian kielihistorioiden
kielihistorioitten
partitive kielihistoriaa kielihistorioita
illative kielihistoriaan kielihistorioihin
singular plural
nominative kielihistoria kielihistoriat
accusative nom. kielihistoria kielihistoriat
gen. kielihistorian
genitive kielihistorian kielihistorioiden
kielihistorioitten
kielihistoriain rare
partitive kielihistoriaa kielihistorioita
inessive kielihistoriassa kielihistorioissa
elative kielihistoriasta kielihistorioista
illative kielihistoriaan kielihistorioihin
adessive kielihistorialla kielihistorioilla
ablative kielihistorialta kielihistorioilta
allative kielihistorialle kielihistorioille
essive kielihistoriana kielihistorioina
translative kielihistoriaksi kielihistorioiksi
abessive kielihistoriatta kielihistorioitta
instructive — kielihistorioin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of kielihistoria (Kotus type 12/kulkija, no gradation)
first-person singular possessor
singular plural
nominative kielihistoriani kielihistoriani
accusative nom. kielihistoriani kielihistoriani
gen. kielihistoriani
genitive kielihistoriani kielihistorioideni
kielihistorioitteni
kielihistoriaini rare
partitive kielihistoriaani kielihistorioitani
inessive kielihistoriassani kielihistorioissani
elative kielihistoriastani kielihistorioistani
illative kielihistoriaani kielihistorioihini
adessive kielihistoriallani kielihistorioillani
ablative kielihistorialtani kielihistorioiltani
allative kielihistorialleni kielihistorioilleni
essive kielihistorianani kielihistorioinani
translative kielihistoriakseni kielihistorioikseni
abessive kielihistoriattani kielihistorioittani
instructive — —
comitative — kielihistorioineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative kielihistoriasi kielihistoriasi
accusative nom. kielihistoriasi kielihistoriasi
gen. kielihistoriasi
genitive kielihistoriasi kielihistorioidesi
kielihistorioittesi
kielihistoriaisi rare
partitive kielihistoriaasi kielihistorioitasi
inessive kielihistoriassasi kielihistorioissasi
elative kielihistoriastasi kielihistorioistasi
illative kielihistoriaasi kielihistorioihisi
adessive kielihistoriallasi kielihistorioillasi
ablative kielihistorialtasi kielihistorioiltasi
allative kielihistoriallesi kielihistorioillesi
essive kielihistorianasi kielihistorioinasi
translative kielihistoriaksesi kielihistorioiksesi
abessive kielihistoriattasi kielihistorioittasi
instructive — —
comitative — kielihistorioinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative kielihistoriamme kielihistoriamme
accusative nom. kielihistoriamme kielihistoriamme
gen. kielihistoriamme
genitive kielihistoriamme kielihistorioidemme
kielihistorioittemme
kielihistoriaimme rare
partitive kielihistoriaamme kielihistorioitamme
inessive kielihistoriassamme kielihistorioissamme
elative kielihistoriastamme kielihistorioistamme
illative kielihistoriaamme kielihistorioihimme
adessive kielihistoriallamme kielihistorioillamme
ablative kielihistorialtamme kielihistorioiltamme
allative kielihistoriallemme kielihistorioillemme
essive kielihistorianamme kielihistorioinamme
translative kielihistoriaksemme kielihistorioiksemme
abessive kielihistoriattamme kielihistorioittamme
instructive — —
comitative — kielihistorioinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative kielihistorianne kielihistorianne
accusative nom. kielihistorianne kielihistorianne
gen. kielihistorianne
genitive kielihistorianne kielihistorioidenne
kielihistorioittenne
kielihistoriainne rare
partitive kielihistoriaanne kielihistorioitanne
inessive kielihistoriassanne kielihistorioissanne
elative kielihistoriastanne kielihistorioistanne
illative kielihistoriaanne kielihistorioihinne
adessive kielihistoriallanne kielihistorioillanne
ablative kielihistorialtanne kielihistorioiltanne
allative kielihistoriallenne kielihistorioillenne
essive kielihistoriananne kielihistorioinanne
translative kielihistoriaksenne kielihistorioiksenne
abessive kielihistoriattanne kielihistorioittanne
instructive — —
comitative — kielihistorioinenne
third-person possessor
singular plural
nominative kielihistoriansa kielihistoriansa
accusative nom. kielihistoriansa kielihistoriansa
gen. kielihistoriansa
genitive kielihistoriansa kielihistorioidensa
kielihistorioittensa
kielihistoriainsa rare
partitive kielihistoriaansa kielihistorioitaan
kielihistorioitansa
inessive kielihistoriassaan
kielihistoriassansa 		kielihistorioissaan
kielihistorioissansa
elative kielihistoriastaan
kielihistoriastansa 		kielihistorioistaan
kielihistorioistansa
illative kielihistoriaansa kielihistorioihinsa
adessive kielihistoriallaan
kielihistoriallansa 		kielihistorioillaan
kielihistorioillansa
ablative kielihistorialtaan
kielihistorialtansa 		kielihistorioiltaan
kielihistorioiltansa
allative kielihistorialleen
kielihistoriallensa 		kielihistorioilleen
kielihistorioillensa
essive kielihistorianaan
kielihistorianansa 		kielihistorioinaan
kielihistorioinansa
translative kielihistoriakseen
kielihistoriaksensa 		kielihistorioikseen
kielihistorioiksensa
abessive kielihistoriattaan
kielihistoriattansa 		kielihistorioittaan
kielihistorioittansa
instructive — —
comitative — kielihistorioineen
kielihistorioinensa

Derived terms

Further reading

This article is issued from Wiktionary. The text is available under Creative Commons Attribution-Share Alike 4.0 unless otherwise noted. Additional terms may apply for the media files.