Finnish
Etymology
kieli (“language”) + tiede (“science”). Coined by Finnish physician and translator Wolmar Schildt in 1844.
Pronunciation
- IPA(key): /ˈkie̯liˌtie̯deˣ/, [ˈk̟ie̞̯liˌt̪ie̞̯de̞(ʔ)]
- Rhymes: -iede
- Syllabification(key): kie‧li‧tie‧de
- Hyphenation(key): kieli‧tiede
Noun
kielitiede
- linguistics
Declension
| Inflection of kielitiede (Kotus type 48*F/hame, t-d gradation)
|
| nominative
|
kielitiede
|
kielitieteet
|
| genitive
|
kielitieteen
|
kielitieteiden
kielitieteitten
|
| partitive
|
kielitiedettä
|
kielitieteitä
|
| illative
|
kielitieteeseen
|
kielitieteisiin
kielitieteihin
|
|
|
singular
|
plural
|
| nominative
|
kielitiede
|
kielitieteet
|
| accusative
|
nom.
|
kielitiede
|
kielitieteet
|
| gen.
|
kielitieteen
|
| genitive
|
kielitieteen
|
kielitieteiden
kielitieteitten
|
| partitive
|
kielitiedettä
|
kielitieteitä
|
| inessive
|
kielitieteessä
|
kielitieteissä
|
| elative
|
kielitieteestä
|
kielitieteistä
|
| illative
|
kielitieteeseen
|
kielitieteisiin
kielitieteihin
|
| adessive
|
kielitieteellä
|
kielitieteillä
|
| ablative
|
kielitieteeltä
|
kielitieteiltä
|
| allative
|
kielitieteelle
|
kielitieteille
|
| essive
|
kielitieteenä
|
kielitieteinä
|
| translative
|
kielitieteeksi
|
kielitieteiksi
|
| abessive
|
kielitieteettä
|
kielitieteittä
|
| instructive
|
—
|
kielitietein
|
| comitative
|
See the possessive forms below.
|
| first-person singular possessor
|
|
|
singular
|
plural
|
| nominative
|
kielitieteeni
|
kielitieteeni
|
| accusative
|
nom.
|
kielitieteeni
|
kielitieteeni
|
| gen.
|
kielitieteeni
|
| genitive
|
kielitieteeni
|
kielitieteideni
kielitieteitteni
|
| partitive
|
kielitiedettäni
|
kielitieteitäni
|
| inessive
|
kielitieteessäni
|
kielitieteissäni
|
| elative
|
kielitieteestäni
|
kielitieteistäni
|
| illative
|
kielitieteeseeni
|
kielitieteisiini
kielitieteihini
|
| adessive
|
kielitieteelläni
|
kielitieteilläni
|
| ablative
|
kielitieteeltäni
|
kielitieteiltäni
|
| allative
|
kielitieteelleni
|
kielitieteilleni
|
| essive
|
kielitieteenäni
|
kielitieteinäni
|
| translative
|
kielitieteekseni
|
kielitieteikseni
|
| abessive
|
kielitieteettäni
|
kielitieteittäni
|
| instructive
|
—
|
—
|
| comitative
|
— |
kielitieteineni
|
| second-person singular possessor
|
|
|
singular
|
plural
|
| nominative
|
kielitieteesi
|
kielitieteesi
|
| accusative
|
nom.
|
kielitieteesi
|
kielitieteesi
|
| gen.
|
kielitieteesi
|
| genitive
|
kielitieteesi
|
kielitieteidesi
kielitieteittesi
|
| partitive
|
kielitiedettäsi
|
kielitieteitäsi
|
| inessive
|
kielitieteessäsi
|
kielitieteissäsi
|
| elative
|
kielitieteestäsi
|
kielitieteistäsi
|
| illative
|
kielitieteeseesi
|
kielitieteisiisi
kielitieteihisi
|
| adessive
|
kielitieteelläsi
|
kielitieteilläsi
|
| ablative
|
kielitieteeltäsi
|
kielitieteiltäsi
|
| allative
|
kielitieteellesi
|
kielitieteillesi
|
| essive
|
kielitieteenäsi
|
kielitieteinäsi
|
| translative
|
kielitieteeksesi
|
kielitieteiksesi
|
| abessive
|
kielitieteettäsi
|
kielitieteittäsi
|
| instructive
|
—
|
—
|
| comitative
|
— |
kielitieteinesi
|
| first-person plural possessor
|
|
|
singular
|
plural
|
| nominative
|
kielitieteemme
|
kielitieteemme
|
| accusative
|
nom.
|
kielitieteemme
|
kielitieteemme
|
| gen.
|
kielitieteemme
|
| genitive
|
kielitieteemme
|
kielitieteidemme
kielitieteittemme
|
| partitive
|
kielitiedettämme
|
kielitieteitämme
|
| inessive
|
kielitieteessämme
|
kielitieteissämme
|
| elative
|
kielitieteestämme
|
kielitieteistämme
|
| illative
|
kielitieteeseemme
|
kielitieteisiimme
kielitieteihimme
|
| adessive
|
kielitieteellämme
|
kielitieteillämme
|
| ablative
|
kielitieteeltämme
|
kielitieteiltämme
|
| allative
|
kielitieteellemme
|
kielitieteillemme
|
| essive
|
kielitieteenämme
|
kielitieteinämme
|
| translative
|
kielitieteeksemme
|
kielitieteiksemme
|
| abessive
|
kielitieteettämme
|
kielitieteittämme
|
| instructive
|
—
|
—
|
| comitative
|
— |
kielitieteinemme
|
| second-person plural possessor
|
|
|
singular
|
plural
|
| nominative
|
kielitieteenne
|
kielitieteenne
|
| accusative
|
nom.
|
kielitieteenne
|
kielitieteenne
|
| gen.
|
kielitieteenne
|
| genitive
|
kielitieteenne
|
kielitieteidenne
kielitieteittenne
|
| partitive
|
kielitiedettänne
|
kielitieteitänne
|
| inessive
|
kielitieteessänne
|
kielitieteissänne
|
| elative
|
kielitieteestänne
|
kielitieteistänne
|
| illative
|
kielitieteeseenne
|
kielitieteisiinne
kielitieteihinne
|
| adessive
|
kielitieteellänne
|
kielitieteillänne
|
| ablative
|
kielitieteeltänne
|
kielitieteiltänne
|
| allative
|
kielitieteellenne
|
kielitieteillenne
|
| essive
|
kielitieteenänne
|
kielitieteinänne
|
| translative
|
kielitieteeksenne
|
kielitieteiksenne
|
| abessive
|
kielitieteettänne
|
kielitieteittänne
|
| instructive
|
—
|
—
|
| comitative
|
— |
kielitieteinenne
|
| third-person possessor
|
|
|
singular
|
plural
|
| nominative
|
kielitieteensä
|
kielitieteensä
|
| accusative
|
nom.
|
kielitieteensä
|
kielitieteensä
|
| gen.
|
kielitieteensä
|
| genitive
|
kielitieteensä
|
kielitieteidensä
kielitieteittensä
|
| partitive
|
kielitiedettään
kielitiedettänsä
|
kielitieteitään
kielitieteitänsä
|
| inessive
|
kielitieteessään
kielitieteessänsä
|
kielitieteissään
kielitieteissänsä
|
| elative
|
kielitieteestään
kielitieteestänsä
|
kielitieteistään
kielitieteistänsä
|
| illative
|
kielitieteeseensä
|
kielitieteisiinsä
kielitieteihinsä
|
| adessive
|
kielitieteellään
kielitieteellänsä
|
kielitieteillään
kielitieteillänsä
|
| ablative
|
kielitieteeltään
kielitieteeltänsä
|
kielitieteiltään
kielitieteiltänsä
|
| allative
|
kielitieteelleen
kielitieteellensä
|
kielitieteilleen
kielitieteillensä
|
| essive
|
kielitieteenään
kielitieteenänsä
|
kielitieteinään
kielitieteinänsä
|
| translative
|
kielitieteekseen
kielitieteeksensä
|
kielitieteikseen
kielitieteiksensä
|
| abessive
|
kielitieteettään
kielitieteettänsä
|
kielitieteittään
kielitieteittänsä
|
| instructive
|
—
|
—
|
| comitative
|
— |
kielitieteineen
kielitieteinensä
|
|
Synonyms
Derived terms
Further reading