kiinnitin

Finnish

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈkiːnːitin/, [ˈk̟iːnːit̪in]
  • Rhymes: -iːnːitin
  • Syllabification(key): kiin‧ni‧tin
  • Hyphenation(key): kiin‧ni‧tin

Etymology 1

kiinnittää +‎ -in

Noun

kiinnitin

  1. fastener (any device that fastens)
Declension
Inflection of kiinnitin (Kotus type 33*C/kytkin, tt-t gradation)
nominative kiinnitin kiinnittimet
genitive kiinnittimen kiinnittimien
kiinnitinten
partitive kiinnitintä kiinnittimiä
illative kiinnittimeen kiinnittimiin
singular plural
nominative kiinnitin kiinnittimet
accusative nom. kiinnitin kiinnittimet
gen. kiinnittimen
genitive kiinnittimen kiinnittimien
kiinnitinten
partitive kiinnitintä kiinnittimiä
inessive kiinnittimessä kiinnittimissä
elative kiinnittimestä kiinnittimistä
illative kiinnittimeen kiinnittimiin
adessive kiinnittimellä kiinnittimillä
ablative kiinnittimeltä kiinnittimiltä
allative kiinnittimelle kiinnittimille
essive kiinnittimenä kiinnittiminä
translative kiinnittimeksi kiinnittimiksi
abessive kiinnittimettä kiinnittimittä
instructive — kiinnittimin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of kiinnitin (Kotus type 33*C/kytkin, tt-t gradation)
first-person singular possessor
singular plural
nominative kiinnittimeni kiinnittimeni
accusative nom. kiinnittimeni kiinnittimeni
gen. kiinnittimeni
genitive kiinnittimeni kiinnittimieni
kiinnitinteni
partitive kiinnitintäni kiinnittimiäni
inessive kiinnittimessäni kiinnittimissäni
elative kiinnittimestäni kiinnittimistäni
illative kiinnittimeeni kiinnittimiini
adessive kiinnittimelläni kiinnittimilläni
ablative kiinnittimeltäni kiinnittimiltäni
allative kiinnittimelleni kiinnittimilleni
essive kiinnittimenäni kiinnittiminäni
translative kiinnittimekseni kiinnittimikseni
abessive kiinnittimettäni kiinnittimittäni
instructive — —
comitative — kiinnittimineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative kiinnittimesi kiinnittimesi
accusative nom. kiinnittimesi kiinnittimesi
gen. kiinnittimesi
genitive kiinnittimesi kiinnittimiesi
kiinnitintesi
partitive kiinnitintäsi kiinnittimiäsi
inessive kiinnittimessäsi kiinnittimissäsi
elative kiinnittimestäsi kiinnittimistäsi
illative kiinnittimeesi kiinnittimiisi
adessive kiinnittimelläsi kiinnittimilläsi
ablative kiinnittimeltäsi kiinnittimiltäsi
allative kiinnittimellesi kiinnittimillesi
essive kiinnittimenäsi kiinnittiminäsi
translative kiinnittimeksesi kiinnittimiksesi
abessive kiinnittimettäsi kiinnittimittäsi
instructive — —
comitative — kiinnittiminesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative kiinnittimemme kiinnittimemme
accusative nom. kiinnittimemme kiinnittimemme
gen. kiinnittimemme
genitive kiinnittimemme kiinnittimiemme
kiinnitintemme
partitive kiinnitintämme kiinnittimiämme
inessive kiinnittimessämme kiinnittimissämme
elative kiinnittimestämme kiinnittimistämme
illative kiinnittimeemme kiinnittimiimme
adessive kiinnittimellämme kiinnittimillämme
ablative kiinnittimeltämme kiinnittimiltämme
allative kiinnittimellemme kiinnittimillemme
essive kiinnittimenämme kiinnittiminämme
translative kiinnittimeksemme kiinnittimiksemme
abessive kiinnittimettämme kiinnittimittämme
instructive — —
comitative — kiinnittiminemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative kiinnittimenne kiinnittimenne
accusative nom. kiinnittimenne kiinnittimenne
gen. kiinnittimenne
genitive kiinnittimenne kiinnittimienne
kiinnitintenne
partitive kiinnitintänne kiinnittimiänne
inessive kiinnittimessänne kiinnittimissänne
elative kiinnittimestänne kiinnittimistänne
illative kiinnittimeenne kiinnittimiinne
adessive kiinnittimellänne kiinnittimillänne
ablative kiinnittimeltänne kiinnittimiltänne
allative kiinnittimellenne kiinnittimillenne
essive kiinnittimenänne kiinnittiminänne
translative kiinnittimeksenne kiinnittimiksenne
abessive kiinnittimettänne kiinnittimittänne
instructive — —
comitative — kiinnittiminenne
third-person possessor
singular plural
nominative kiinnittimensä kiinnittimensä
accusative nom. kiinnittimensä kiinnittimensä
gen. kiinnittimensä
genitive kiinnittimensä kiinnittimiensä
kiinnitintensä
partitive kiinnitintään
kiinnitintänsä 		kiinnittimiään
kiinnittimiänsä
inessive kiinnittimessään
kiinnittimessänsä 		kiinnittimissään
kiinnittimissänsä
elative kiinnittimestään
kiinnittimestänsä 		kiinnittimistään
kiinnittimistänsä
illative kiinnittimeensä kiinnittimiinsä
adessive kiinnittimellään
kiinnittimellänsä 		kiinnittimillään
kiinnittimillänsä
ablative kiinnittimeltään
kiinnittimeltänsä 		kiinnittimiltään
kiinnittimiltänsä
allative kiinnittimelleen
kiinnittimellensä 		kiinnittimilleen
kiinnittimillensä
essive kiinnittimenään
kiinnittimenänsä 		kiinnittiminään
kiinnittiminänsä
translative kiinnittimekseen
kiinnittimeksensä 		kiinnittimikseen
kiinnittimiksensä
abessive kiinnittimettään
kiinnittimettänsä 		kiinnittimittään
kiinnittimittänsä
instructive — —
comitative — kiinnittimineen
kiinnittiminensä

Further reading

Etymology 2

Verb

kiinnitin

  1. first-person singular past indicative of kiinnittää
This article is issued from Wiktionary. The text is available under Creative Commons Attribution-Share Alike 4.0 unless otherwise noted. Additional terms may apply for the media files.