kimeltää

Finnish

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈkimeltæːˣ/, [ˈk̟ime̞l̪t̪æː(ʔ)]
  • Rhymes: -imeltæː
  • Syllabification(key): ki‧mel‧tää
  • Hyphenation(key): ki‧mel‧tää

Verb

kimeltää (dialectal)

  1. alternative form of kimmeltää

Conjugation

Inflection of kimeltää (Kotus type 54*I/huutaa, lt-ll gradation)
indicative mood
present tense perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. kimellän en kimellä 1st sing. olen kimeltänyt en ole kimeltänyt
2nd sing. kimellät et kimellä 2nd sing. olet kimeltänyt et ole kimeltänyt
3rd sing. kimeltää ei kimellä 3rd sing. on kimeltänyt ei ole kimeltänyt
1st plur. kimellämme emme kimellä 1st plur. olemme kimeltäneet emme ole kimeltäneet
2nd plur. kimellätte ette kimellä 2nd plur. olette kimeltäneet ette ole kimeltäneet
3rd plur. kimeltävät eivät kimellä 3rd plur. ovat kimeltäneet eivät ole kimeltäneet
passive kimelletään ei kimelletä passive on kimelletty ei ole kimelletty
past tense pluperfect
person positive negative person positive negative
1st sing. kimelsin en kimeltänyt 1st sing. olin kimeltänyt en ollut kimeltänyt
2nd sing. kimelsit et kimeltänyt 2nd sing. olit kimeltänyt et ollut kimeltänyt
3rd sing. kimelsi ei kimeltänyt 3rd sing. oli kimeltänyt ei ollut kimeltänyt
1st plur. kimelsimme emme kimeltäneet 1st plur. olimme kimeltäneet emme olleet kimeltäneet
2nd plur. kimelsitte ette kimeltäneet 2nd plur. olitte kimeltäneet ette olleet kimeltäneet
3rd plur. kimelsivät eivät kimeltäneet 3rd plur. olivat kimeltäneet eivät olleet kimeltäneet
passive kimellettiin ei kimelletty passive oli kimelletty ei ollut kimelletty
conditional mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. kimeltäisin en kimeltäisi 1st sing. olisin kimeltänyt en olisi kimeltänyt
2nd sing. kimeltäisit et kimeltäisi 2nd sing. olisit kimeltänyt et olisi kimeltänyt
3rd sing. kimeltäisi ei kimeltäisi 3rd sing. olisi kimeltänyt ei olisi kimeltänyt
1st plur. kimeltäisimme emme kimeltäisi 1st plur. olisimme kimeltäneet emme olisi kimeltäneet
2nd plur. kimeltäisitte ette kimeltäisi 2nd plur. olisitte kimeltäneet ette olisi kimeltäneet
3rd plur. kimeltäisivät eivät kimeltäisi 3rd plur. olisivat kimeltäneet eivät olisi kimeltäneet
passive kimellettäisiin ei kimellettäisi passive olisi kimelletty ei olisi kimelletty
imperative mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. — — 1st sing. — —
2nd sing. kimellä älä kimellä 2nd sing. — —
3rd sing. kimeltäköön älköön kimeltäkö 3rd sing. olkoon kimeltänyt älköön olko kimeltänyt
1st plur. kimeltäkäämme älkäämme kimeltäkö 1st plur. — —
2nd plur. kimeltäkää älkää kimeltäkö 2nd plur. — —
3rd plur. kimeltäkööt älkööt kimeltäkö 3rd plur. olkoot kimeltäneet älkööt olko kimeltäneet
passive kimellettäköön älköön kimellettäkö passive olkoon kimelletty älköön olko kimelletty
potential mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. kimeltänen en kimeltäne 1st sing. lienen kimeltänyt en liene kimeltänyt
2nd sing. kimeltänet et kimeltäne 2nd sing. lienet kimeltänyt et liene kimeltänyt
3rd sing. kimeltänee ei kimeltäne 3rd sing. lienee kimeltänyt ei liene kimeltänyt
1st plur. kimeltänemme emme kimeltäne 1st plur. lienemme kimeltäneet emme liene kimeltäneet
2nd plur. kimeltänette ette kimeltäne 2nd plur. lienette kimeltäneet ette liene kimeltäneet
3rd plur. kimeltänevät eivät kimeltäne 3rd plur. lienevät kimeltäneet eivät liene kimeltäneet
passive kimellettäneen ei kimellettäne passive lienee kimelletty ei liene kimelletty
Nominal forms
infinitives participles
active passive active passive
1st kimeltää present kimeltävä kimellettävä
long 1st1
Possessive forms
Person sing. plur.
1st kimeltääkseni kimeltääksemme
2nd kimeltääksesi kimeltääksenne
3rd kimeltääkseen
kimeltääksensä
past kimeltänyt kimelletty
2nd inessive2 kimeltäessä kimellettäessä agent4 kimeltämä
Possessive forms
Person sing. plur.
1st kimeltäessäni kimeltäessämme
2nd kimeltäessäsi kimeltäessänne
3rd kimeltäessään
kimeltäessänsä
negative kimeltämätön
instructive kimeltäen —
1) Used only with a possessive suffix.

2) Usually with a possessive suffix (active only).
3) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details).
4) Usually with a possessive suffix. May not be used with all verbs, especially intransitive ones (more details). Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms.

* The third-person singular indicative form kimeltää does not exhibit final gemination,
unlike the first infinitive (the lemma form), even though they are spelled identically.
3rd inessive kimeltämässä —
elative kimeltämästä —
illative kimeltämään —
adessive kimeltämällä —
abessive kimeltämättä —
instructive kimeltämän kimellettämän
4th3 verbal noun kimeltäminen
5th1
Possessive forms
Person sing. plur.
1st kimeltämäisilläni kimeltämäisillämme
2nd kimeltämäisilläsi kimeltämäisillänne
3rd kimeltämäisillään
kimeltämäisillänsä

Derived terms

This article is issued from Wiktionary. The text is available under Creative Commons Attribution-Share Alike 4.0 unless otherwise noted. Additional terms may apply for the media files.