kimpaantuminen

Finnish

Etymology

kimpaantua +‎ -minen

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈkimpɑːntuminen/, [ˈk̟impɑ̝ːn̪ˌt̪umine̞n]
  • Rhymes: -uminen
  • Syllabification(key): kim‧paan‧tu‧mi‧nen
  • Hyphenation(key): kim‧paan‧tu‧mi‧nen

Noun

kimpaantuminen

  1. verbal noun of kimpaantua
    1. getting suddenly angry

Declension

Inflection of kimpaantuminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative kimpaantuminen kimpaantumiset
genitive kimpaantumisen kimpaantumisten
kimpaantumisien
partitive kimpaantumista kimpaantumisia
illative kimpaantumiseen kimpaantumisiin
singular plural
nominative kimpaantuminen kimpaantumiset
accusative nom. kimpaantuminen kimpaantumiset
gen. kimpaantumisen
genitive kimpaantumisen kimpaantumisten
kimpaantumisien
partitive kimpaantumista kimpaantumisia
inessive kimpaantumisessa kimpaantumisissa
elative kimpaantumisesta kimpaantumisista
illative kimpaantumiseen kimpaantumisiin
adessive kimpaantumisella kimpaantumisilla
ablative kimpaantumiselta kimpaantumisilta
allative kimpaantumiselle kimpaantumisille
essive kimpaantumisena kimpaantumisina
translative kimpaantumiseksi kimpaantumisiksi
abessive kimpaantumisetta kimpaantumisitta
instructive — kimpaantumisin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of kimpaantuminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
first-person singular possessor
singular plural
nominative kimpaantumiseni kimpaantumiseni
accusative nom. kimpaantumiseni kimpaantumiseni
gen. kimpaantumiseni
genitive kimpaantumiseni kimpaantumisteni
kimpaantumisieni
partitive kimpaantumistani kimpaantumisiani
inessive kimpaantumisessani kimpaantumisissani
elative kimpaantumisestani kimpaantumisistani
illative kimpaantumiseeni kimpaantumisiini
adessive kimpaantumisellani kimpaantumisillani
ablative kimpaantumiseltani kimpaantumisiltani
allative kimpaantumiselleni kimpaantumisilleni
essive kimpaantumisenani kimpaantumisinani
translative kimpaantumisekseni kimpaantumisikseni
abessive kimpaantumisettani kimpaantumisittani
instructive — —
comitative — kimpaantumisineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative kimpaantumisesi kimpaantumisesi
accusative nom. kimpaantumisesi kimpaantumisesi
gen. kimpaantumisesi
genitive kimpaantumisesi kimpaantumistesi
kimpaantumisiesi
partitive kimpaantumistasi kimpaantumisiasi
inessive kimpaantumisessasi kimpaantumisissasi
elative kimpaantumisestasi kimpaantumisistasi
illative kimpaantumiseesi kimpaantumisiisi
adessive kimpaantumisellasi kimpaantumisillasi
ablative kimpaantumiseltasi kimpaantumisiltasi
allative kimpaantumisellesi kimpaantumisillesi
essive kimpaantumisenasi kimpaantumisinasi
translative kimpaantumiseksesi kimpaantumisiksesi
abessive kimpaantumisettasi kimpaantumisittasi
instructive — —
comitative — kimpaantumisinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative kimpaantumisemme kimpaantumisemme
accusative nom. kimpaantumisemme kimpaantumisemme
gen. kimpaantumisemme
genitive kimpaantumisemme kimpaantumistemme
kimpaantumisiemme
partitive kimpaantumistamme kimpaantumisiamme
inessive kimpaantumisessamme kimpaantumisissamme
elative kimpaantumisestamme kimpaantumisistamme
illative kimpaantumiseemme kimpaantumisiimme
adessive kimpaantumisellamme kimpaantumisillamme
ablative kimpaantumiseltamme kimpaantumisiltamme
allative kimpaantumisellemme kimpaantumisillemme
essive kimpaantumisenamme kimpaantumisinamme
translative kimpaantumiseksemme kimpaantumisiksemme
abessive kimpaantumisettamme kimpaantumisittamme
instructive — —
comitative — kimpaantumisinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative kimpaantumisenne kimpaantumisenne
accusative nom. kimpaantumisenne kimpaantumisenne
gen. kimpaantumisenne
genitive kimpaantumisenne kimpaantumistenne
kimpaantumisienne
partitive kimpaantumistanne kimpaantumisianne
inessive kimpaantumisessanne kimpaantumisissanne
elative kimpaantumisestanne kimpaantumisistanne
illative kimpaantumiseenne kimpaantumisiinne
adessive kimpaantumisellanne kimpaantumisillanne
ablative kimpaantumiseltanne kimpaantumisiltanne
allative kimpaantumisellenne kimpaantumisillenne
essive kimpaantumisenanne kimpaantumisinanne
translative kimpaantumiseksenne kimpaantumisiksenne
abessive kimpaantumisettanne kimpaantumisittanne
instructive — —
comitative — kimpaantumisinenne
third-person possessor
singular plural
nominative kimpaantumisensa kimpaantumisensa
accusative nom. kimpaantumisensa kimpaantumisensa
gen. kimpaantumisensa
genitive kimpaantumisensa kimpaantumistensa
kimpaantumisiensa
partitive kimpaantumistaan
kimpaantumistansa 		kimpaantumisiaan
kimpaantumisiansa
inessive kimpaantumisessaan
kimpaantumisessansa 		kimpaantumisissaan
kimpaantumisissansa
elative kimpaantumisestaan
kimpaantumisestansa 		kimpaantumisistaan
kimpaantumisistansa
illative kimpaantumiseensa kimpaantumisiinsa
adessive kimpaantumisellaan
kimpaantumisellansa 		kimpaantumisillaan
kimpaantumisillansa
ablative kimpaantumiseltaan
kimpaantumiseltansa 		kimpaantumisiltaan
kimpaantumisiltansa
allative kimpaantumiselleen
kimpaantumisellensa 		kimpaantumisilleen
kimpaantumisillensa
essive kimpaantumisenaan
kimpaantumisenansa 		kimpaantumisinaan
kimpaantumisinansa
translative kimpaantumisekseen
kimpaantumiseksensa 		kimpaantumisikseen
kimpaantumisiksensa
abessive kimpaantumisettaan
kimpaantumisettansa 		kimpaantumisittaan
kimpaantumisittansa
instructive — —
comitative — kimpaantumisineen
kimpaantumisinensa
This article is issued from Wiktionary. The text is available under Creative Commons Attribution-Share Alike 4.0 unless otherwise noted. Additional terms may apply for the media files.