kohauttaminen

Finnish

Etymology

kohauttaa +‎ -minen

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈkohɑutːɑminen/, [ˈko̞ɦɑ̝ˌut̪ːɑ̝ˌmine̞n]
  • Rhymes: -inen
  • Syllabification(key): ko‧ha‧ut‧ta‧mi‧nen
  • Hyphenation(key): ko‧ha‧ut‧ta‧mi‧nen

Noun

kohauttaminen

  1. verbal noun of kohauttaa
    1. causing a murmur
    2. shrugging (one's shoulders; almost always used with olkapäiden (“(of) shoulders”))

Declension

Inflection of kohauttaminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative kohauttaminen kohauttamiset
genitive kohauttamisen kohauttamisten
kohauttamisien
partitive kohauttamista kohauttamisia
illative kohauttamiseen kohauttamisiin
singular plural
nominative kohauttaminen kohauttamiset
accusative nom. kohauttaminen kohauttamiset
gen. kohauttamisen
genitive kohauttamisen kohauttamisten
kohauttamisien
partitive kohauttamista kohauttamisia
inessive kohauttamisessa kohauttamisissa
elative kohauttamisesta kohauttamisista
illative kohauttamiseen kohauttamisiin
adessive kohauttamisella kohauttamisilla
ablative kohauttamiselta kohauttamisilta
allative kohauttamiselle kohauttamisille
essive kohauttamisena kohauttamisina
translative kohauttamiseksi kohauttamisiksi
abessive kohauttamisetta kohauttamisitta
instructive — kohauttamisin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of kohauttaminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
first-person singular possessor
singular plural
nominative kohauttamiseni kohauttamiseni
accusative nom. kohauttamiseni kohauttamiseni
gen. kohauttamiseni
genitive kohauttamiseni kohauttamisteni
kohauttamisieni
partitive kohauttamistani kohauttamisiani
inessive kohauttamisessani kohauttamisissani
elative kohauttamisestani kohauttamisistani
illative kohauttamiseeni kohauttamisiini
adessive kohauttamisellani kohauttamisillani
ablative kohauttamiseltani kohauttamisiltani
allative kohauttamiselleni kohauttamisilleni
essive kohauttamisenani kohauttamisinani
translative kohauttamisekseni kohauttamisikseni
abessive kohauttamisettani kohauttamisittani
instructive — —
comitative — kohauttamisineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative kohauttamisesi kohauttamisesi
accusative nom. kohauttamisesi kohauttamisesi
gen. kohauttamisesi
genitive kohauttamisesi kohauttamistesi
kohauttamisiesi
partitive kohauttamistasi kohauttamisiasi
inessive kohauttamisessasi kohauttamisissasi
elative kohauttamisestasi kohauttamisistasi
illative kohauttamiseesi kohauttamisiisi
adessive kohauttamisellasi kohauttamisillasi
ablative kohauttamiseltasi kohauttamisiltasi
allative kohauttamisellesi kohauttamisillesi
essive kohauttamisenasi kohauttamisinasi
translative kohauttamiseksesi kohauttamisiksesi
abessive kohauttamisettasi kohauttamisittasi
instructive — —
comitative — kohauttamisinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative kohauttamisemme kohauttamisemme
accusative nom. kohauttamisemme kohauttamisemme
gen. kohauttamisemme
genitive kohauttamisemme kohauttamistemme
kohauttamisiemme
partitive kohauttamistamme kohauttamisiamme
inessive kohauttamisessamme kohauttamisissamme
elative kohauttamisestamme kohauttamisistamme
illative kohauttamiseemme kohauttamisiimme
adessive kohauttamisellamme kohauttamisillamme
ablative kohauttamiseltamme kohauttamisiltamme
allative kohauttamisellemme kohauttamisillemme
essive kohauttamisenamme kohauttamisinamme
translative kohauttamiseksemme kohauttamisiksemme
abessive kohauttamisettamme kohauttamisittamme
instructive — —
comitative — kohauttamisinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative kohauttamisenne kohauttamisenne
accusative nom. kohauttamisenne kohauttamisenne
gen. kohauttamisenne
genitive kohauttamisenne kohauttamistenne
kohauttamisienne
partitive kohauttamistanne kohauttamisianne
inessive kohauttamisessanne kohauttamisissanne
elative kohauttamisestanne kohauttamisistanne
illative kohauttamiseenne kohauttamisiinne
adessive kohauttamisellanne kohauttamisillanne
ablative kohauttamiseltanne kohauttamisiltanne
allative kohauttamisellenne kohauttamisillenne
essive kohauttamisenanne kohauttamisinanne
translative kohauttamiseksenne kohauttamisiksenne
abessive kohauttamisettanne kohauttamisittanne
instructive — —
comitative — kohauttamisinenne
third-person possessor
singular plural
nominative kohauttamisensa kohauttamisensa
accusative nom. kohauttamisensa kohauttamisensa
gen. kohauttamisensa
genitive kohauttamisensa kohauttamistensa
kohauttamisiensa
partitive kohauttamistaan
kohauttamistansa 		kohauttamisiaan
kohauttamisiansa
inessive kohauttamisessaan
kohauttamisessansa 		kohauttamisissaan
kohauttamisissansa
elative kohauttamisestaan
kohauttamisestansa 		kohauttamisistaan
kohauttamisistansa
illative kohauttamiseensa kohauttamisiinsa
adessive kohauttamisellaan
kohauttamisellansa 		kohauttamisillaan
kohauttamisillansa
ablative kohauttamiseltaan
kohauttamiseltansa 		kohauttamisiltaan
kohauttamisiltansa
allative kohauttamiselleen
kohauttamisellensa 		kohauttamisilleen
kohauttamisillensa
essive kohauttamisenaan
kohauttamisenansa 		kohauttamisinaan
kohauttamisinansa
translative kohauttamisekseen
kohauttamiseksensa 		kohauttamisikseen
kohauttamisiksensa
abessive kohauttamisettaan
kohauttamisettansa 		kohauttamisittaan
kohauttamisittansa
instructive — —
comitative — kohauttamisineen
kohauttamisinensa
This article is issued from Wiktionary. The text is available under Creative Commons Attribution-Share Alike 4.0 unless otherwise noted. Additional terms may apply for the media files.