kolaroimaton

Finnish

Etymology

kolaroida +‎ -maton

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈkolɑroi̯mɑton/, [ˈko̞lɑ̝ˌro̞i̯mɑ̝t̪o̞n]
  • Rhymes: -oimɑton
  • Syllabification(key): ko‧la‧roi‧ma‧ton
  • Hyphenation(key): ko‧la‧roi‧ma‧ton

Adjective

kolaroimaton

  1. not crashed

Declension

Inflection of kolaroimaton (Kotus type 34*C/onneton, tt-t gradation)
nominative kolaroimaton kolaroimattomat
genitive kolaroimattoman kolaroimattomien
partitive kolaroimatonta kolaroimattomia
illative kolaroimattomaan kolaroimattomiin
singular plural
nominative kolaroimaton kolaroimattomat
accusative nom. kolaroimaton kolaroimattomat
gen. kolaroimattoman
genitive kolaroimattoman kolaroimattomien
kolaroimatonten rare
partitive kolaroimatonta kolaroimattomia
inessive kolaroimattomassa kolaroimattomissa
elative kolaroimattomasta kolaroimattomista
illative kolaroimattomaan kolaroimattomiin
adessive kolaroimattomalla kolaroimattomilla
ablative kolaroimattomalta kolaroimattomilta
allative kolaroimattomalle kolaroimattomille
essive kolaroimattomana kolaroimattomina
translative kolaroimattomaksi kolaroimattomiksi
abessive kolaroimattomatta kolaroimattomitta
instructive — kolaroimattomin
comitative — kolaroimattomine
Possessive forms of kolaroimaton (Kotus type 34*C/onneton, tt-t gradation)
Rare. Only used with substantive adjectives.
first-person singular possessor
singular plural
nominative kolaroimattomani kolaroimattomani
accusative nom. kolaroimattomani kolaroimattomani
gen. kolaroimattomani
genitive kolaroimattomani kolaroimattomieni
kolaroimatonteni rare
partitive kolaroimatontani kolaroimattomiani
inessive kolaroimattomassani kolaroimattomissani
elative kolaroimattomastani kolaroimattomistani
illative kolaroimattomaani kolaroimattomiini
adessive kolaroimattomallani kolaroimattomillani
ablative kolaroimattomaltani kolaroimattomiltani
allative kolaroimattomalleni kolaroimattomilleni
essive kolaroimattomanani kolaroimattominani
translative kolaroimattomakseni kolaroimattomikseni
abessive kolaroimattomattani kolaroimattomittani
instructive — —
comitative — kolaroimattomineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative kolaroimattomasi kolaroimattomasi
accusative nom. kolaroimattomasi kolaroimattomasi
gen. kolaroimattomasi
genitive kolaroimattomasi kolaroimattomiesi
kolaroimatontesi rare
partitive kolaroimatontasi kolaroimattomiasi
inessive kolaroimattomassasi kolaroimattomissasi
elative kolaroimattomastasi kolaroimattomistasi
illative kolaroimattomaasi kolaroimattomiisi
adessive kolaroimattomallasi kolaroimattomillasi
ablative kolaroimattomaltasi kolaroimattomiltasi
allative kolaroimattomallesi kolaroimattomillesi
essive kolaroimattomanasi kolaroimattominasi
translative kolaroimattomaksesi kolaroimattomiksesi
abessive kolaroimattomattasi kolaroimattomittasi
instructive — —
comitative — kolaroimattominesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative kolaroimattomamme kolaroimattomamme
accusative nom. kolaroimattomamme kolaroimattomamme
gen. kolaroimattomamme
genitive kolaroimattomamme kolaroimattomiemme
kolaroimatontemme rare
partitive kolaroimatontamme kolaroimattomiamme
inessive kolaroimattomassamme kolaroimattomissamme
elative kolaroimattomastamme kolaroimattomistamme
illative kolaroimattomaamme kolaroimattomiimme
adessive kolaroimattomallamme kolaroimattomillamme
ablative kolaroimattomaltamme kolaroimattomiltamme
allative kolaroimattomallemme kolaroimattomillemme
essive kolaroimattomanamme kolaroimattominamme
translative kolaroimattomaksemme kolaroimattomiksemme
abessive kolaroimattomattamme kolaroimattomittamme
instructive — —
comitative — kolaroimattominemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative kolaroimattomanne kolaroimattomanne
accusative nom. kolaroimattomanne kolaroimattomanne
gen. kolaroimattomanne
genitive kolaroimattomanne kolaroimattomienne
kolaroimatontenne rare
partitive kolaroimatontanne kolaroimattomianne
inessive kolaroimattomassanne kolaroimattomissanne
elative kolaroimattomastanne kolaroimattomistanne
illative kolaroimattomaanne kolaroimattomiinne
adessive kolaroimattomallanne kolaroimattomillanne
ablative kolaroimattomaltanne kolaroimattomiltanne
allative kolaroimattomallenne kolaroimattomillenne
essive kolaroimattomananne kolaroimattominanne
translative kolaroimattomaksenne kolaroimattomiksenne
abessive kolaroimattomattanne kolaroimattomittanne
instructive — —
comitative — kolaroimattominenne
third-person possessor
singular plural
nominative kolaroimattomansa kolaroimattomansa
accusative nom. kolaroimattomansa kolaroimattomansa
gen. kolaroimattomansa
genitive kolaroimattomansa kolaroimattomiensa
kolaroimatontensa rare
partitive kolaroimatontaan
kolaroimatontansa 		kolaroimattomiaan
kolaroimattomiansa
inessive kolaroimattomassaan
kolaroimattomassansa 		kolaroimattomissaan
kolaroimattomissansa
elative kolaroimattomastaan
kolaroimattomastansa 		kolaroimattomistaan
kolaroimattomistansa
illative kolaroimattomaansa kolaroimattomiinsa
adessive kolaroimattomallaan
kolaroimattomallansa 		kolaroimattomillaan
kolaroimattomillansa
ablative kolaroimattomaltaan
kolaroimattomaltansa 		kolaroimattomiltaan
kolaroimattomiltansa
allative kolaroimattomalleen
kolaroimattomallensa 		kolaroimattomilleen
kolaroimattomillensa
essive kolaroimattomanaan
kolaroimattomanansa 		kolaroimattominaan
kolaroimattominansa
translative kolaroimattomakseen
kolaroimattomaksensa 		kolaroimattomikseen
kolaroimattomiksensa
abessive kolaroimattomattaan
kolaroimattomattansa 		kolaroimattomittaan
kolaroimattomittansa
instructive — —
comitative — kolaroimattomineen
kolaroimattominensa

Derived terms

  • kolaroimattomuus

Participle

kolaroimaton

  1. negative participle of kolaroida

Further reading

This article is issued from Wiktionary. The text is available under Creative Commons Attribution-Share Alike 4.0 unless otherwise noted. Additional terms may apply for the media files.