kolautella

Finnish

Etymology

kolauttaa +‎ -ella

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈkolɑu̯telːɑˣ/, [ˈko̞lɑ̝u̯ˌt̪e̞lːɑ̝(ʔ)]
  • Rhymes: -elːɑ
  • Syllabification(key): ko‧lau‧tel‧la
  • Hyphenation(key): ko‧lau‧tel‧la

Verb

kolautella

  1. (transitive, usually atelic) frequentative of kolauttaa (“to knock”)

Conjugation

Inflection of kolautella (Kotus type 67*C/tulla, tt-t gradation)
indicative mood
present tense perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. kolauttelen en kolauttele 1st sing. olen kolautellut en ole kolautellut
2nd sing. kolauttelet et kolauttele 2nd sing. olet kolautellut et ole kolautellut
3rd sing. kolauttelee ei kolauttele 3rd sing. on kolautellut ei ole kolautellut
1st plur. kolauttelemme emme kolauttele 1st plur. olemme kolautelleet emme ole kolautelleet
2nd plur. kolauttelette ette kolauttele 2nd plur. olette kolautelleet ette ole kolautelleet
3rd plur. kolauttelevat eivät kolauttele 3rd plur. ovat kolautelleet eivät ole kolautelleet
passive kolautellaan ei kolautella passive on kolauteltu ei ole kolauteltu
past tense pluperfect
person positive negative person positive negative
1st sing. kolauttelin en kolautellut 1st sing. olin kolautellut en ollut kolautellut
2nd sing. kolauttelit et kolautellut 2nd sing. olit kolautellut et ollut kolautellut
3rd sing. kolautteli ei kolautellut 3rd sing. oli kolautellut ei ollut kolautellut
1st plur. kolauttelimme emme kolautelleet 1st plur. olimme kolautelleet emme olleet kolautelleet
2nd plur. kolauttelitte ette kolautelleet 2nd plur. olitte kolautelleet ette olleet kolautelleet
3rd plur. kolauttelivat eivät kolautelleet 3rd plur. olivat kolautelleet eivät olleet kolautelleet
passive kolauteltiin ei kolauteltu passive oli kolauteltu ei ollut kolauteltu
conditional mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. kolauttelisin en kolauttelisi 1st sing. olisin kolautellut en olisi kolautellut
2nd sing. kolauttelisit et kolauttelisi 2nd sing. olisit kolautellut et olisi kolautellut
3rd sing. kolauttelisi ei kolauttelisi 3rd sing. olisi kolautellut ei olisi kolautellut
1st plur. kolauttelisimme emme kolauttelisi 1st plur. olisimme kolautelleet emme olisi kolautelleet
2nd plur. kolauttelisitte ette kolauttelisi 2nd plur. olisitte kolautelleet ette olisi kolautelleet
3rd plur. kolauttelisivat eivät kolauttelisi 3rd plur. olisivat kolautelleet eivät olisi kolautelleet
passive kolauteltaisiin ei kolauteltaisi passive olisi kolauteltu ei olisi kolauteltu
imperative mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. — — 1st sing. — —
2nd sing. kolauttele älä kolauttele 2nd sing. — —
3rd sing. kolautelkoon älköön kolautelko 3rd sing. olkoon kolautellut älköön olko kolautellut
1st plur. kolautelkaamme älkäämme kolautelko 1st plur. — —
2nd plur. kolautelkaa älkää kolautelko 2nd plur. — —
3rd plur. kolautelkoot älkööt kolautelko 3rd plur. olkoot kolautelleet älkööt olko kolautelleet
passive kolauteltakoon älköön kolauteltako passive olkoon kolauteltu älköön olko kolauteltu
potential mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. kolautellen en kolautelle 1st sing. lienen kolautellut en liene kolautellut
2nd sing. kolautellet et kolautelle 2nd sing. lienet kolautellut et liene kolautellut
3rd sing. kolautellee ei kolautelle 3rd sing. lienee kolautellut ei liene kolautellut
1st plur. kolautellemme emme kolautelle 1st plur. lienemme kolautelleet emme liene kolautelleet
2nd plur. kolautellette ette kolautelle 2nd plur. lienette kolautelleet ette liene kolautelleet
3rd plur. kolautellevat eivät kolautelle 3rd plur. lienevät kolautelleet eivät liene kolautelleet
passive kolauteltaneen ei kolauteltane passive lienee kolauteltu ei liene kolauteltu
Nominal forms
infinitives participles
active passive active passive
1st kolautella present kolautteleva kolauteltava
long 1st1
Possessive forms
Person sing. plur.
1st kolautellakseni kolautellaksemme
2nd kolautellaksesi kolautellaksenne
3rd kolautellakseen
kolautellaksensa
past kolautellut kolauteltu
2nd inessive2 kolautellessa kolauteltaessa agent4 kolauttelema
Possessive forms
Person sing. plur.
1st kolautellessani kolautellessamme
2nd kolautellessasi kolautellessanne
3rd kolautellessaan
kolautellessansa
negative kolauttelematon
instructive kolautellen —
1) Used only with a possessive suffix.

2) Usually with a possessive suffix (active only).
3) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details).

4) Usually with a possessive suffix. May not be used with all verbs, especially intransitive ones (more details). Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms.
3rd inessive kolauttelemassa —
elative kolauttelemasta —
illative kolauttelemaan —
adessive kolauttelemalla —
abessive kolauttelematta —
instructive kolautteleman kolauteltaman
4th3 verbal noun kolautteleminen
5th1
Possessive forms
Person sing. plur.
1st kolauttelemaisillani kolauttelemaisillamme
2nd kolauttelemaisillasi kolauttelemaisillanne
3rd kolauttelemaisillaan
kolauttelemaisillansa
This article is issued from Wiktionary. The text is available under Creative Commons Attribution-Share Alike 4.0 unless otherwise noted. Additional terms may apply for the media files.