kolpakollinen

Finnish

Etymology

kolpakko +‎ -llinen

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈkolpɑkolːinen/, [ˈko̞lpɑ̝ˌko̞lːine̞n]
  • Rhymes: -olːinen
  • Syllabification(key): kol‧pa‧kol‧li‧nen
  • Hyphenation(key): kol‧pa‧kol‧li‧nen

Noun

kolpakollinen

  1. a tankard or jug (of)

Declension

Inflection of kolpakollinen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative kolpakollinen kolpakolliset
genitive kolpakollisen kolpakollisten
kolpakollisien
partitive kolpakollista kolpakollisia
illative kolpakolliseen kolpakollisiin
singular plural
nominative kolpakollinen kolpakolliset
accusative nom. kolpakollinen kolpakolliset
gen. kolpakollisen
genitive kolpakollisen kolpakollisten
kolpakollisien
partitive kolpakollista kolpakollisia
inessive kolpakollisessa kolpakollisissa
elative kolpakollisesta kolpakollisista
illative kolpakolliseen kolpakollisiin
adessive kolpakollisella kolpakollisilla
ablative kolpakolliselta kolpakollisilta
allative kolpakolliselle kolpakollisille
essive kolpakollisena kolpakollisina
translative kolpakolliseksi kolpakollisiksi
abessive kolpakollisetta kolpakollisitta
instructive — kolpakollisin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of kolpakollinen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
first-person singular possessor
singular plural
nominative kolpakolliseni kolpakolliseni
accusative nom. kolpakolliseni kolpakolliseni
gen. kolpakolliseni
genitive kolpakolliseni kolpakollisteni
kolpakollisieni
partitive kolpakollistani kolpakollisiani
inessive kolpakollisessani kolpakollisissani
elative kolpakollisestani kolpakollisistani
illative kolpakolliseeni kolpakollisiini
adessive kolpakollisellani kolpakollisillani
ablative kolpakolliseltani kolpakollisiltani
allative kolpakolliselleni kolpakollisilleni
essive kolpakollisenani kolpakollisinani
translative kolpakollisekseni kolpakollisikseni
abessive kolpakollisettani kolpakollisittani
instructive — —
comitative — kolpakollisineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative kolpakollisesi kolpakollisesi
accusative nom. kolpakollisesi kolpakollisesi
gen. kolpakollisesi
genitive kolpakollisesi kolpakollistesi
kolpakollisiesi
partitive kolpakollistasi kolpakollisiasi
inessive kolpakollisessasi kolpakollisissasi
elative kolpakollisestasi kolpakollisistasi
illative kolpakolliseesi kolpakollisiisi
adessive kolpakollisellasi kolpakollisillasi
ablative kolpakolliseltasi kolpakollisiltasi
allative kolpakollisellesi kolpakollisillesi
essive kolpakollisenasi kolpakollisinasi
translative kolpakolliseksesi kolpakollisiksesi
abessive kolpakollisettasi kolpakollisittasi
instructive — —
comitative — kolpakollisinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative kolpakollisemme kolpakollisemme
accusative nom. kolpakollisemme kolpakollisemme
gen. kolpakollisemme
genitive kolpakollisemme kolpakollistemme
kolpakollisiemme
partitive kolpakollistamme kolpakollisiamme
inessive kolpakollisessamme kolpakollisissamme
elative kolpakollisestamme kolpakollisistamme
illative kolpakolliseemme kolpakollisiimme
adessive kolpakollisellamme kolpakollisillamme
ablative kolpakolliseltamme kolpakollisiltamme
allative kolpakollisellemme kolpakollisillemme
essive kolpakollisenamme kolpakollisinamme
translative kolpakolliseksemme kolpakollisiksemme
abessive kolpakollisettamme kolpakollisittamme
instructive — —
comitative — kolpakollisinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative kolpakollisenne kolpakollisenne
accusative nom. kolpakollisenne kolpakollisenne
gen. kolpakollisenne
genitive kolpakollisenne kolpakollistenne
kolpakollisienne
partitive kolpakollistanne kolpakollisianne
inessive kolpakollisessanne kolpakollisissanne
elative kolpakollisestanne kolpakollisistanne
illative kolpakolliseenne kolpakollisiinne
adessive kolpakollisellanne kolpakollisillanne
ablative kolpakolliseltanne kolpakollisiltanne
allative kolpakollisellenne kolpakollisillenne
essive kolpakollisenanne kolpakollisinanne
translative kolpakolliseksenne kolpakollisiksenne
abessive kolpakollisettanne kolpakollisittanne
instructive — —
comitative — kolpakollisinenne
third-person possessor
singular plural
nominative kolpakollisensa kolpakollisensa
accusative nom. kolpakollisensa kolpakollisensa
gen. kolpakollisensa
genitive kolpakollisensa kolpakollistensa
kolpakollisiensa
partitive kolpakollistaan
kolpakollistansa 		kolpakollisiaan
kolpakollisiansa
inessive kolpakollisessaan
kolpakollisessansa 		kolpakollisissaan
kolpakollisissansa
elative kolpakollisestaan
kolpakollisestansa 		kolpakollisistaan
kolpakollisistansa
illative kolpakolliseensa kolpakollisiinsa
adessive kolpakollisellaan
kolpakollisellansa 		kolpakollisillaan
kolpakollisillansa
ablative kolpakolliseltaan
kolpakolliseltansa 		kolpakollisiltaan
kolpakollisiltansa
allative kolpakolliselleen
kolpakollisellensa 		kolpakollisilleen
kolpakollisillensa
essive kolpakollisenaan
kolpakollisenansa 		kolpakollisinaan
kolpakollisinansa
translative kolpakollisekseen
kolpakolliseksensa 		kolpakollisikseen
kolpakollisiksensa
abessive kolpakollisettaan
kolpakollisettansa 		kolpakollisittaan
kolpakollisittansa
instructive — —
comitative — kolpakollisineen
kolpakollisinensa

Further reading

This article is issued from Wiktionary. The text is available under Creative Commons Attribution-Share Alike 4.0 unless otherwise noted. Additional terms may apply for the media files.