konjonktivit
Turkish
Etymology
From French conjonctivite.
Pronunciation
- IPA(key): /kɔn.ʒɔŋk.ti.vit/
Noun
konjonktivit (definite accusative konjonktiviti, plural konjonktivitler)
Declension
| singular | plural | |
|---|---|---|
| nominative | konjonktivit | konjonktivitler |
| definite accusative | konjonktiviti | konjonktivitleri |
| dative | konjonktivite | konjonktivitlere |
| locative | konjonktivitte | konjonktivitlerde |
| ablative | konjonktivitten | konjonktivitlerden |
| genitive | konjonktivitin | konjonktivitlerin |