korte

See also: Korte, körte, and kørte

Bikol Central

Etymology

Borrowed from Spanish corte.

Pronunciation

  • Hyphenation: kor‧te
  • IPA(key): /ˈkoɾte/ [ˈkoɾ.te]

Noun

korte

  1. shape
    Synonym: porma
  2. (law) court
    Synonym: husgado

Derived terms

  • kortehan
  • magkorte

Danish

Etymology

From kort +‎ -e.

Verb

korte (imperative kort, infinitive at korte, present tense korter, past tense kortede, perfect tense har kortet)

  1. to shorten

Declension

Conjugation of korte
active passive
present korter kortes
past kortede kortedes
infinitive korte kortes
imperative kort —
participle
present kortende
past kortet
(auxiliary verb have)
gerund korten

Derived terms

Adjective

korte

  1. definite of kort
  2. plural of kort

Dutch

Pronunciation

  • Audio:(file)

Adjective

korte

  1. inflection of kort:
    1. masculine/feminine singular attributive
    2. definite neuter singular attributive
    3. plural attributive

Verb

korte

  1. (dated or formal) singular present subjunctive of korten

Finnish

Etymology

From Proto-Finnic *kort'ëh. Cognates include Karelian korteh and Veps kortez.[1]

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈkorteˣ/, [ˈko̞rt̪e̞(ʔ)]
  • Rhymes: -orte
  • Syllabification(key): kor‧te
  • Hyphenation(key): kor‧te

Noun

korte

  1. horsetail (any of the pteridophytic plants in the taxonomic genus Equisetum of the family Equisetacae)

Declension

Inflection of korte (Kotus type 48*C/hame, tt-t gradation)
nominative korte kortteet
genitive kortteen kortteiden
kortteitten
partitive kortetta kortteita
illative kortteeseen kortteisiin
kortteihin
singular plural
nominative korte kortteet
accusative nom. korte kortteet
gen. kortteen
genitive kortteen kortteiden
kortteitten
partitive kortetta kortteita
inessive kortteessa kortteissa
elative kortteesta kortteista
illative kortteeseen kortteisiin
kortteihin
adessive kortteella kortteilla
ablative kortteelta kortteilta
allative kortteelle kortteille
essive kortteena kortteina
translative kortteeksi kortteiksi
abessive kortteetta kortteitta
instructive — korttein
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of korte (Kotus type 48*C/hame, tt-t gradation)
first-person singular possessor
singular plural
nominative kortteeni kortteeni
accusative nom. kortteeni kortteeni
gen. kortteeni
genitive kortteeni kortteideni
kortteitteni
partitive kortettani kortteitani
inessive kortteessani kortteissani
elative kortteestani kortteistani
illative kortteeseeni kortteisiini
kortteihini
adessive kortteellani kortteillani
ablative kortteeltani kortteiltani
allative kortteelleni kortteilleni
essive kortteenani kortteinani
translative kortteekseni kortteikseni
abessive kortteettani kortteittani
instructive — —
comitative — kortteineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative kortteesi kortteesi
accusative nom. kortteesi kortteesi
gen. kortteesi
genitive kortteesi kortteidesi
kortteittesi
partitive kortettasi kortteitasi
inessive kortteessasi kortteissasi
elative kortteestasi kortteistasi
illative kortteeseesi kortteisiisi
kortteihisi
adessive kortteellasi kortteillasi
ablative kortteeltasi kortteiltasi
allative kortteellesi kortteillesi
essive kortteenasi kortteinasi
translative kortteeksesi kortteiksesi
abessive kortteettasi kortteittasi
instructive — —
comitative — kortteinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative kortteemme kortteemme
accusative nom. kortteemme kortteemme
gen. kortteemme
genitive kortteemme kortteidemme
kortteittemme
partitive kortettamme kortteitamme
inessive kortteessamme kortteissamme
elative kortteestamme kortteistamme
illative kortteeseemme kortteisiimme
kortteihimme
adessive kortteellamme kortteillamme
ablative kortteeltamme kortteiltamme
allative kortteellemme kortteillemme
essive kortteenamme kortteinamme
translative kortteeksemme kortteiksemme
abessive kortteettamme kortteittamme
instructive — —
comitative — kortteinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative kortteenne kortteenne
accusative nom. kortteenne kortteenne
gen. kortteenne
genitive kortteenne kortteidenne
kortteittenne
partitive kortettanne kortteitanne
inessive kortteessanne kortteissanne
elative kortteestanne kortteistanne
illative kortteeseenne kortteisiinne
kortteihinne
adessive kortteellanne kortteillanne
ablative kortteeltanne kortteiltanne
allative kortteellenne kortteillenne
essive kortteenanne kortteinanne
translative kortteeksenne kortteiksenne
abessive kortteettanne kortteittanne
instructive — —
comitative — kortteinenne
third-person possessor
singular plural
nominative kortteensa kortteensa
accusative nom. kortteensa kortteensa
gen. kortteensa
genitive kortteensa kortteidensa
kortteittensa
partitive kortettaan
kortettansa 		kortteitaan
kortteitansa
inessive kortteessaan
kortteessansa 		kortteissaan
kortteissansa
elative kortteestaan
kortteestansa 		kortteistaan
kortteistansa
illative kortteeseensa kortteisiinsa
kortteihinsa
adessive kortteellaan
kortteellansa 		kortteillaan
kortteillansa
ablative kortteeltaan
kortteeltansa 		kortteiltaan
kortteiltansa
allative kortteelleen
kortteellensa 		kortteilleen
kortteillensa
essive kortteenaan
kortteenansa 		kortteinaan
kortteinansa
translative kortteekseen
kortteeksensa 		kortteikseen
kortteiksensa
abessive kortteettaan
kortteettansa 		kortteittaan
kortteittansa
instructive — —
comitative — kortteineen
kortteinensa

Derived terms

compounds

References

  1. ^ Itkonen, Erkki, Kulonen, Ulla-Maija, editors (1992–2000), Suomen sanojen alkuperä [The Origin of Finnish Words]‎[1] (in Finnish) (online version; note: also includes other etymological sources; this source is labeled "SSA 1992–2000"), Helsinki: Institute for the Languages of Finland/Finnish Literature Society, →ISBN

Further reading

Anagrams

Norwegian Bokmål

Adjective

korte

  1. definite singular of kort
  2. plural of kort

Verb

korte (imperative kort, present tense korter, passive kortes, simple past and past participle korta or kortet, present participle kortende)

  1. to shorten (something)

Synonyms

References

Norwegian Nynorsk

Adjective

korte

  1. definite singular of kort
  2. plural of kort

Swedish

Adjective

korte

  1. definite natural masculine singular of kort

Anagrams

Tagalog

Etymology

Borrowed from Spanish corte.

Pronunciation

  • (Standard Tagalog) IPA(key): /ˈkoɾte/ [ˈkoɾ.t̪ɛ]
  • Rhymes: -oɾte
  • Syllabification: kor‧te

Noun

korte (Baybayin spelling ᜃᜓᜇ᜔ᜆᜒ)

  1. shape; form
    Synonyms: hugis, tabas
  2. cut; style
    Synonym: tabas
  3. court (collective body of persons forming the retinue of a sovereign or person high in authority)
  4. (law) court
    Synonym: hukuman

Derived terms

  • kortihan
  • pakortihan

Further reading

  • “korte”, in Pambansang Diksiyonaryo | Diksiyonaryo.ph, Manila, 2018

Yogad

Etymology

From Spanish corte (“court”).

Noun

korte

  1. court (of law)
This article is issued from Wiktionary. The text is available under Creative Commons Attribution-Share Alike 4.0 unless otherwise noted. Additional terms may apply for the media files.