kummastelu

Finnish

Etymology

kummastella +‎ -u

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈkumːɑstelu/, [ˈkumːɑ̝s̠ˌte̞lu]
  • Rhymes: -elu
  • Syllabification(key): kum‧mas‧te‧lu
  • Hyphenation(key): kum‧mas‧te‧lu

Noun

kummastelu

  1. wondering, being surprised or perplexed

Declension

Inflection of kummastelu (Kotus type 2/palvelu, no gradation)
nominative kummastelu kummastelut
genitive kummastelun kummastelujen
kummasteluiden
kummasteluitten
partitive kummastelua kummasteluja
kummasteluita
illative kummasteluun kummasteluihin
singular plural
nominative kummastelu kummastelut
accusative nom. kummastelu kummastelut
gen. kummastelun
genitive kummastelun kummastelujen
kummasteluiden
kummasteluitten
partitive kummastelua kummasteluja
kummasteluita
inessive kummastelussa kummasteluissa
elative kummastelusta kummasteluista
illative kummasteluun kummasteluihin
adessive kummastelulla kummasteluilla
ablative kummastelulta kummasteluilta
allative kummastelulle kummasteluille
essive kummasteluna kummasteluina
translative kummasteluksi kummasteluiksi
abessive kummastelutta kummasteluitta
instructive — kummasteluin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of kummastelu (Kotus type 2/palvelu, no gradation)
first-person singular possessor
singular plural
nominative kummasteluni kummasteluni
accusative nom. kummasteluni kummasteluni
gen. kummasteluni
genitive kummasteluni kummastelujeni
kummasteluideni
kummasteluitteni
partitive kummasteluani kummastelujani
kummasteluitani
inessive kummastelussani kummasteluissani
elative kummastelustani kummasteluistani
illative kummasteluuni kummasteluihini
adessive kummastelullani kummasteluillani
ablative kummastelultani kummasteluiltani
allative kummastelulleni kummasteluilleni
essive kummastelunani kummasteluinani
translative kummastelukseni kummasteluikseni
abessive kummasteluttani kummasteluittani
instructive — —
comitative — kummasteluineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative kummastelusi kummastelusi
accusative nom. kummastelusi kummastelusi
gen. kummastelusi
genitive kummastelusi kummastelujesi
kummasteluidesi
kummasteluittesi
partitive kummasteluasi kummastelujasi
kummasteluitasi
inessive kummastelussasi kummasteluissasi
elative kummastelustasi kummasteluistasi
illative kummasteluusi kummasteluihisi
adessive kummastelullasi kummasteluillasi
ablative kummastelultasi kummasteluiltasi
allative kummastelullesi kummasteluillesi
essive kummastelunasi kummasteluinasi
translative kummasteluksesi kummasteluiksesi
abessive kummasteluttasi kummasteluittasi
instructive — —
comitative — kummasteluinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative kummastelumme kummastelumme
accusative nom. kummastelumme kummastelumme
gen. kummastelumme
genitive kummastelumme kummastelujemme
kummasteluidemme
kummasteluittemme
partitive kummasteluamme kummastelujamme
kummasteluitamme
inessive kummastelussamme kummasteluissamme
elative kummastelustamme kummasteluistamme
illative kummasteluumme kummasteluihimme
adessive kummastelullamme kummasteluillamme
ablative kummastelultamme kummasteluiltamme
allative kummastelullemme kummasteluillemme
essive kummastelunamme kummasteluinamme
translative kummasteluksemme kummasteluiksemme
abessive kummasteluttamme kummasteluittamme
instructive — —
comitative — kummasteluinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative kummastelunne kummastelunne
accusative nom. kummastelunne kummastelunne
gen. kummastelunne
genitive kummastelunne kummastelujenne
kummasteluidenne
kummasteluittenne
partitive kummasteluanne kummastelujanne
kummasteluitanne
inessive kummastelussanne kummasteluissanne
elative kummastelustanne kummasteluistanne
illative kummasteluunne kummasteluihinne
adessive kummastelullanne kummasteluillanne
ablative kummastelultanne kummasteluiltanne
allative kummastelullenne kummasteluillenne
essive kummastelunanne kummasteluinanne
translative kummasteluksenne kummasteluiksenne
abessive kummasteluttanne kummasteluittanne
instructive — —
comitative — kummasteluinenne
third-person possessor
singular plural
nominative kummastelunsa kummastelunsa
accusative nom. kummastelunsa kummastelunsa
gen. kummastelunsa
genitive kummastelunsa kummastelujensa
kummasteluidensa
kummasteluittensa
partitive kummasteluaan
kummasteluansa 		kummastelujaan
kummasteluitaan
kummastelujansa
kummasteluitansa
inessive kummastelussaan
kummastelussansa 		kummasteluissaan
kummasteluissansa
elative kummastelustaan
kummastelustansa 		kummasteluistaan
kummasteluistansa
illative kummasteluunsa kummasteluihinsa
adessive kummastelullaan
kummastelullansa 		kummasteluillaan
kummasteluillansa
ablative kummastelultaan
kummastelultansa 		kummasteluiltaan
kummasteluiltansa
allative kummastelulleen
kummastelullensa 		kummasteluilleen
kummasteluillensa
essive kummastelunaan
kummastelunansa 		kummasteluinaan
kummasteluinansa
translative kummastelukseen
kummasteluksensa 		kummasteluikseen
kummasteluiksensa
abessive kummasteluttaan
kummasteluttansa 		kummasteluittaan
kummasteluittansa
instructive — —
comitative — kummasteluineen
kummasteluinensa

Further reading

Anagrams

This article is issued from Wiktionary. The text is available under Creative Commons Attribution-Share Alike 4.0 unless otherwise noted. Additional terms may apply for the media files.