kumpain
Ingrian
Etymology
From Proto-Finnic *kumpainën, equivalent to kumpa (“which”) + -in. Cognates include Finnish kumpainen.
Pronunciation
- (Ala-Laukaa) IPA(key): /ˈkumpɑi̯ne/, [ˈkumpəi̯n]
- (Soikkola) IPA(key): /ˈkumpɑi̯n/, [ˈkumpɑi̯n]
- Rhymes: -umpɑi̯n
- Hyphenation: kum‧pain
Pronoun
kumpain
Usage notes
- Usually used with the suffix -ki: kumpainki. Compare Finnish kumpainenkin.
Declension
| Declension of kumpain (type 1/kärpäin, no gradation) | ||
|---|---|---|
| singular | plural | |
| nominative | kumpain | kumpaiset |
| genitive | kumpaisen | kumpaisiin |
| partitive | kumpaista, kumpaist | kumpaisia |
| illative | kumpaisee | kumpaisii |
| inessive | kumpaisees | kumpaisiis |
| elative | kumpaisest | kumpaisist |
| allative | kumpaiselle | kumpaisille |
| adessive | kumpaiseel | kumpaisiil |
| ablative | kumpaiselt | kumpaisilt |
| translative | kumpaiseks | kumpaisiks |
| essive | kumpaisenna, kumpaiseen | kumpaisinna, kumpaisiin |
| exessive1) | kumpaisent | kumpaisint |
| 1) obsolete *) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl) **) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive. | ||
References
- V. I. Junus (1936) Iƶoran Keelen Grammatikka[1], Leningrad: Riikin Ucebno-pedagogiceskoi Izdateljstva, page 100
- Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 219