kunniakkuus

Finnish

Etymology

kunniakas +‎ -uus

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈkunːiɑkːuːs/, [ˈkunːiˌɑ̝kːuːs̠]
  • Rhymes: -ɑkːuːs
  • Syllabification(key): kun‧ni‧ak‧kuus
  • Hyphenation(key): kun‧ni‧ak‧kuus

Noun

kunniakkuus

  1. gloriousness, honorableness

Declension

Inflection of kunniakkuus (Kotus type 40*F/kalleus, t-d gradation)
nominative kunniakkuus kunniakkuudet
genitive kunniakkuuden kunniakkuuksien
partitive kunniakkuutta kunniakkuuksia
illative kunniakkuuteen kunniakkuuksiin
singular plural
nominative kunniakkuus kunniakkuudet
accusative nom. kunniakkuus kunniakkuudet
gen. kunniakkuuden
genitive kunniakkuuden kunniakkuuksien
partitive kunniakkuutta kunniakkuuksia
inessive kunniakkuudessa kunniakkuuksissa
elative kunniakkuudesta kunniakkuuksista
illative kunniakkuuteen kunniakkuuksiin
adessive kunniakkuudella kunniakkuuksilla
ablative kunniakkuudelta kunniakkuuksilta
allative kunniakkuudelle kunniakkuuksille
essive kunniakkuutena kunniakkuuksina
translative kunniakkuudeksi kunniakkuuksiksi
abessive kunniakkuudetta kunniakkuuksitta
instructive — kunniakkuuksin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of kunniakkuus (Kotus type 40*F/kalleus, t-d gradation)
first-person singular possessor
singular plural
nominative kunniakkuuteni kunniakkuuteni
accusative nom. kunniakkuuteni kunniakkuuteni
gen. kunniakkuuteni
genitive kunniakkuuteni kunniakkuuksieni
partitive kunniakkuuttani kunniakkuuksiani
inessive kunniakkuudessani kunniakkuuksissani
elative kunniakkuudestani kunniakkuuksistani
illative kunniakkuuteeni kunniakkuuksiini
adessive kunniakkuudellani kunniakkuuksillani
ablative kunniakkuudeltani kunniakkuuksiltani
allative kunniakkuudelleni kunniakkuuksilleni
essive kunniakkuutenani kunniakkuuksinani
translative kunniakkuudekseni kunniakkuuksikseni
abessive kunniakkuudettani kunniakkuuksittani
instructive — —
comitative — kunniakkuuksineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative kunniakkuutesi kunniakkuutesi
accusative nom. kunniakkuutesi kunniakkuutesi
gen. kunniakkuutesi
genitive kunniakkuutesi kunniakkuuksiesi
partitive kunniakkuuttasi kunniakkuuksiasi
inessive kunniakkuudessasi kunniakkuuksissasi
elative kunniakkuudestasi kunniakkuuksistasi
illative kunniakkuuteesi kunniakkuuksiisi
adessive kunniakkuudellasi kunniakkuuksillasi
ablative kunniakkuudeltasi kunniakkuuksiltasi
allative kunniakkuudellesi kunniakkuuksillesi
essive kunniakkuutenasi kunniakkuuksinasi
translative kunniakkuudeksesi kunniakkuuksiksesi
abessive kunniakkuudettasi kunniakkuuksittasi
instructive — —
comitative — kunniakkuuksinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative kunniakkuutemme kunniakkuutemme
accusative nom. kunniakkuutemme kunniakkuutemme
gen. kunniakkuutemme
genitive kunniakkuutemme kunniakkuuksiemme
partitive kunniakkuuttamme kunniakkuuksiamme
inessive kunniakkuudessamme kunniakkuuksissamme
elative kunniakkuudestamme kunniakkuuksistamme
illative kunniakkuuteemme kunniakkuuksiimme
adessive kunniakkuudellamme kunniakkuuksillamme
ablative kunniakkuudeltamme kunniakkuuksiltamme
allative kunniakkuudellemme kunniakkuuksillemme
essive kunniakkuutenamme kunniakkuuksinamme
translative kunniakkuudeksemme kunniakkuuksiksemme
abessive kunniakkuudettamme kunniakkuuksittamme
instructive — —
comitative — kunniakkuuksinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative kunniakkuutenne kunniakkuutenne
accusative nom. kunniakkuutenne kunniakkuutenne
gen. kunniakkuutenne
genitive kunniakkuutenne kunniakkuuksienne
partitive kunniakkuuttanne kunniakkuuksianne
inessive kunniakkuudessanne kunniakkuuksissanne
elative kunniakkuudestanne kunniakkuuksistanne
illative kunniakkuuteenne kunniakkuuksiinne
adessive kunniakkuudellanne kunniakkuuksillanne
ablative kunniakkuudeltanne kunniakkuuksiltanne
allative kunniakkuudellenne kunniakkuuksillenne
essive kunniakkuutenanne kunniakkuuksinanne
translative kunniakkuudeksenne kunniakkuuksiksenne
abessive kunniakkuudettanne kunniakkuuksittanne
instructive — —
comitative — kunniakkuuksinenne
third-person possessor
singular plural
nominative kunniakkuutensa kunniakkuutensa
accusative nom. kunniakkuutensa kunniakkuutensa
gen. kunniakkuutensa
genitive kunniakkuutensa kunniakkuuksiensa
partitive kunniakkuuttaan
kunniakkuuttansa 		kunniakkuuksiaan
kunniakkuuksiansa
inessive kunniakkuudessaan
kunniakkuudessansa 		kunniakkuuksissaan
kunniakkuuksissansa
elative kunniakkuudestaan
kunniakkuudestansa 		kunniakkuuksistaan
kunniakkuuksistansa
illative kunniakkuuteensa kunniakkuuksiinsa
adessive kunniakkuudellaan
kunniakkuudellansa 		kunniakkuuksillaan
kunniakkuuksillansa
ablative kunniakkuudeltaan
kunniakkuudeltansa 		kunniakkuuksiltaan
kunniakkuuksiltansa
allative kunniakkuudelleen
kunniakkuudellensa 		kunniakkuuksilleen
kunniakkuuksillensa
essive kunniakkuutenaan
kunniakkuutenansa 		kunniakkuuksinaan
kunniakkuuksinansa
translative kunniakkuudekseen
kunniakkuudeksensa 		kunniakkuuksikseen
kunniakkuuksiksensa
abessive kunniakkuudettaan
kunniakkuudettansa 		kunniakkuuksittaan
kunniakkuuksittansa
instructive — —
comitative — kunniakkuuksineen
kunniakkuuksinensa

Further reading

This article is issued from Wiktionary. The text is available under Creative Commons Attribution-Share Alike 4.0 unless otherwise noted. Additional terms may apply for the media files.