kuntoileminen

Finnish

Etymology

kuntoilla +‎ -minen

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈkuntoi̯leminen/, [ˈkun̪t̪o̞i̯ˌle̞mine̞n]
  • Rhymes: -eminen
  • Syllabification(key): kun‧toi‧le‧mi‧nen
  • Hyphenation(key): kun‧toi‧le‧mi‧nen

Noun

kuntoileminen

  1. verbal noun of kuntoilla
    1. working out, doing exercise, training

Declension

Inflection of kuntoileminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative kuntoileminen kuntoilemiset
genitive kuntoilemisen kuntoilemisten
kuntoilemisien
partitive kuntoilemista kuntoilemisia
illative kuntoilemiseen kuntoilemisiin
singular plural
nominative kuntoileminen kuntoilemiset
accusative nom. kuntoileminen kuntoilemiset
gen. kuntoilemisen
genitive kuntoilemisen kuntoilemisten
kuntoilemisien
partitive kuntoilemista kuntoilemisia
inessive kuntoilemisessa kuntoilemisissa
elative kuntoilemisesta kuntoilemisista
illative kuntoilemiseen kuntoilemisiin
adessive kuntoilemisella kuntoilemisilla
ablative kuntoilemiselta kuntoilemisilta
allative kuntoilemiselle kuntoilemisille
essive kuntoilemisena kuntoilemisina
translative kuntoilemiseksi kuntoilemisiksi
abessive kuntoilemisetta kuntoilemisitta
instructive — kuntoilemisin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of kuntoileminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
first-person singular possessor
singular plural
nominative kuntoilemiseni kuntoilemiseni
accusative nom. kuntoilemiseni kuntoilemiseni
gen. kuntoilemiseni
genitive kuntoilemiseni kuntoilemisteni
kuntoilemisieni
partitive kuntoilemistani kuntoilemisiani
inessive kuntoilemisessani kuntoilemisissani
elative kuntoilemisestani kuntoilemisistani
illative kuntoilemiseeni kuntoilemisiini
adessive kuntoilemisellani kuntoilemisillani
ablative kuntoilemiseltani kuntoilemisiltani
allative kuntoilemiselleni kuntoilemisilleni
essive kuntoilemisenani kuntoilemisinani
translative kuntoilemisekseni kuntoilemisikseni
abessive kuntoilemisettani kuntoilemisittani
instructive — —
comitative — kuntoilemisineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative kuntoilemisesi kuntoilemisesi
accusative nom. kuntoilemisesi kuntoilemisesi
gen. kuntoilemisesi
genitive kuntoilemisesi kuntoilemistesi
kuntoilemisiesi
partitive kuntoilemistasi kuntoilemisiasi
inessive kuntoilemisessasi kuntoilemisissasi
elative kuntoilemisestasi kuntoilemisistasi
illative kuntoilemiseesi kuntoilemisiisi
adessive kuntoilemisellasi kuntoilemisillasi
ablative kuntoilemiseltasi kuntoilemisiltasi
allative kuntoilemisellesi kuntoilemisillesi
essive kuntoilemisenasi kuntoilemisinasi
translative kuntoilemiseksesi kuntoilemisiksesi
abessive kuntoilemisettasi kuntoilemisittasi
instructive — —
comitative — kuntoilemisinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative kuntoilemisemme kuntoilemisemme
accusative nom. kuntoilemisemme kuntoilemisemme
gen. kuntoilemisemme
genitive kuntoilemisemme kuntoilemistemme
kuntoilemisiemme
partitive kuntoilemistamme kuntoilemisiamme
inessive kuntoilemisessamme kuntoilemisissamme
elative kuntoilemisestamme kuntoilemisistamme
illative kuntoilemiseemme kuntoilemisiimme
adessive kuntoilemisellamme kuntoilemisillamme
ablative kuntoilemiseltamme kuntoilemisiltamme
allative kuntoilemisellemme kuntoilemisillemme
essive kuntoilemisenamme kuntoilemisinamme
translative kuntoilemiseksemme kuntoilemisiksemme
abessive kuntoilemisettamme kuntoilemisittamme
instructive — —
comitative — kuntoilemisinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative kuntoilemisenne kuntoilemisenne
accusative nom. kuntoilemisenne kuntoilemisenne
gen. kuntoilemisenne
genitive kuntoilemisenne kuntoilemistenne
kuntoilemisienne
partitive kuntoilemistanne kuntoilemisianne
inessive kuntoilemisessanne kuntoilemisissanne
elative kuntoilemisestanne kuntoilemisistanne
illative kuntoilemiseenne kuntoilemisiinne
adessive kuntoilemisellanne kuntoilemisillanne
ablative kuntoilemiseltanne kuntoilemisiltanne
allative kuntoilemisellenne kuntoilemisillenne
essive kuntoilemisenanne kuntoilemisinanne
translative kuntoilemiseksenne kuntoilemisiksenne
abessive kuntoilemisettanne kuntoilemisittanne
instructive — —
comitative — kuntoilemisinenne
third-person possessor
singular plural
nominative kuntoilemisensa kuntoilemisensa
accusative nom. kuntoilemisensa kuntoilemisensa
gen. kuntoilemisensa
genitive kuntoilemisensa kuntoilemistensa
kuntoilemisiensa
partitive kuntoilemistaan
kuntoilemistansa 		kuntoilemisiaan
kuntoilemisiansa
inessive kuntoilemisessaan
kuntoilemisessansa 		kuntoilemisissaan
kuntoilemisissansa
elative kuntoilemisestaan
kuntoilemisestansa 		kuntoilemisistaan
kuntoilemisistansa
illative kuntoilemiseensa kuntoilemisiinsa
adessive kuntoilemisellaan
kuntoilemisellansa 		kuntoilemisillaan
kuntoilemisillansa
ablative kuntoilemiseltaan
kuntoilemiseltansa 		kuntoilemisiltaan
kuntoilemisiltansa
allative kuntoilemiselleen
kuntoilemisellensa 		kuntoilemisilleen
kuntoilemisillensa
essive kuntoilemisenaan
kuntoilemisenansa 		kuntoilemisinaan
kuntoilemisinansa
translative kuntoilemisekseen
kuntoilemiseksensa 		kuntoilemisikseen
kuntoilemisiksensa
abessive kuntoilemisettaan
kuntoilemisettansa 		kuntoilemisittaan
kuntoilemisittansa
instructive — —
comitative — kuntoilemisineen
kuntoilemisinensa
This article is issued from Wiktionary. The text is available under Creative Commons Attribution-Share Alike 4.0 unless otherwise noted. Additional terms may apply for the media files.