kuntoutuminen

Finnish

Etymology

kuntoutua +‎ -minen

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈkuntou̯tuminen/, [ˈkun̪t̪o̞u̯ˌt̪umine̞n]
  • Rhymes: -uminen
  • Syllabification(key): kun‧tou‧tu‧mi‧nen
  • Hyphenation(key): kun‧tou‧tu‧mi‧nen

Noun

kuntoutuminen

  1. verbal noun of kuntoutua
    1. getting rehabilitated

Declension

Inflection of kuntoutuminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative kuntoutuminen kuntoutumiset
genitive kuntoutumisen kuntoutumisten
kuntoutumisien
partitive kuntoutumista kuntoutumisia
illative kuntoutumiseen kuntoutumisiin
singular plural
nominative kuntoutuminen kuntoutumiset
accusative nom. kuntoutuminen kuntoutumiset
gen. kuntoutumisen
genitive kuntoutumisen kuntoutumisten
kuntoutumisien
partitive kuntoutumista kuntoutumisia
inessive kuntoutumisessa kuntoutumisissa
elative kuntoutumisesta kuntoutumisista
illative kuntoutumiseen kuntoutumisiin
adessive kuntoutumisella kuntoutumisilla
ablative kuntoutumiselta kuntoutumisilta
allative kuntoutumiselle kuntoutumisille
essive kuntoutumisena kuntoutumisina
translative kuntoutumiseksi kuntoutumisiksi
abessive kuntoutumisetta kuntoutumisitta
instructive — kuntoutumisin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of kuntoutuminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
first-person singular possessor
singular plural
nominative kuntoutumiseni kuntoutumiseni
accusative nom. kuntoutumiseni kuntoutumiseni
gen. kuntoutumiseni
genitive kuntoutumiseni kuntoutumisteni
kuntoutumisieni
partitive kuntoutumistani kuntoutumisiani
inessive kuntoutumisessani kuntoutumisissani
elative kuntoutumisestani kuntoutumisistani
illative kuntoutumiseeni kuntoutumisiini
adessive kuntoutumisellani kuntoutumisillani
ablative kuntoutumiseltani kuntoutumisiltani
allative kuntoutumiselleni kuntoutumisilleni
essive kuntoutumisenani kuntoutumisinani
translative kuntoutumisekseni kuntoutumisikseni
abessive kuntoutumisettani kuntoutumisittani
instructive — —
comitative — kuntoutumisineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative kuntoutumisesi kuntoutumisesi
accusative nom. kuntoutumisesi kuntoutumisesi
gen. kuntoutumisesi
genitive kuntoutumisesi kuntoutumistesi
kuntoutumisiesi
partitive kuntoutumistasi kuntoutumisiasi
inessive kuntoutumisessasi kuntoutumisissasi
elative kuntoutumisestasi kuntoutumisistasi
illative kuntoutumiseesi kuntoutumisiisi
adessive kuntoutumisellasi kuntoutumisillasi
ablative kuntoutumiseltasi kuntoutumisiltasi
allative kuntoutumisellesi kuntoutumisillesi
essive kuntoutumisenasi kuntoutumisinasi
translative kuntoutumiseksesi kuntoutumisiksesi
abessive kuntoutumisettasi kuntoutumisittasi
instructive — —
comitative — kuntoutumisinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative kuntoutumisemme kuntoutumisemme
accusative nom. kuntoutumisemme kuntoutumisemme
gen. kuntoutumisemme
genitive kuntoutumisemme kuntoutumistemme
kuntoutumisiemme
partitive kuntoutumistamme kuntoutumisiamme
inessive kuntoutumisessamme kuntoutumisissamme
elative kuntoutumisestamme kuntoutumisistamme
illative kuntoutumiseemme kuntoutumisiimme
adessive kuntoutumisellamme kuntoutumisillamme
ablative kuntoutumiseltamme kuntoutumisiltamme
allative kuntoutumisellemme kuntoutumisillemme
essive kuntoutumisenamme kuntoutumisinamme
translative kuntoutumiseksemme kuntoutumisiksemme
abessive kuntoutumisettamme kuntoutumisittamme
instructive — —
comitative — kuntoutumisinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative kuntoutumisenne kuntoutumisenne
accusative nom. kuntoutumisenne kuntoutumisenne
gen. kuntoutumisenne
genitive kuntoutumisenne kuntoutumistenne
kuntoutumisienne
partitive kuntoutumistanne kuntoutumisianne
inessive kuntoutumisessanne kuntoutumisissanne
elative kuntoutumisestanne kuntoutumisistanne
illative kuntoutumiseenne kuntoutumisiinne
adessive kuntoutumisellanne kuntoutumisillanne
ablative kuntoutumiseltanne kuntoutumisiltanne
allative kuntoutumisellenne kuntoutumisillenne
essive kuntoutumisenanne kuntoutumisinanne
translative kuntoutumiseksenne kuntoutumisiksenne
abessive kuntoutumisettanne kuntoutumisittanne
instructive — —
comitative — kuntoutumisinenne
third-person possessor
singular plural
nominative kuntoutumisensa kuntoutumisensa
accusative nom. kuntoutumisensa kuntoutumisensa
gen. kuntoutumisensa
genitive kuntoutumisensa kuntoutumistensa
kuntoutumisiensa
partitive kuntoutumistaan
kuntoutumistansa 		kuntoutumisiaan
kuntoutumisiansa
inessive kuntoutumisessaan
kuntoutumisessansa 		kuntoutumisissaan
kuntoutumisissansa
elative kuntoutumisestaan
kuntoutumisestansa 		kuntoutumisistaan
kuntoutumisistansa
illative kuntoutumiseensa kuntoutumisiinsa
adessive kuntoutumisellaan
kuntoutumisellansa 		kuntoutumisillaan
kuntoutumisillansa
ablative kuntoutumiseltaan
kuntoutumiseltansa 		kuntoutumisiltaan
kuntoutumisiltansa
allative kuntoutumiselleen
kuntoutumisellensa 		kuntoutumisilleen
kuntoutumisillensa
essive kuntoutumisenaan
kuntoutumisenansa 		kuntoutumisinaan
kuntoutumisinansa
translative kuntoutumisekseen
kuntoutumiseksensa 		kuntoutumisikseen
kuntoutumisiksensa
abessive kuntoutumisettaan
kuntoutumisettansa 		kuntoutumisittaan
kuntoutumisittansa
instructive — —
comitative — kuntoutumisineen
kuntoutumisinensa
This article is issued from Wiktionary. The text is available under Creative Commons Attribution-Share Alike 4.0 unless otherwise noted. Additional terms may apply for the media files.