kuulematon

Finnish

Etymology

kuulla +‎ -maton

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈkuːlemɑton/, [ˈkuːle̞ˌmɑ̝t̪o̞n]
  • Rhymes: -ɑton
  • Syllabification(key): kuu‧le‧ma‧ton
  • Hyphenation(key): kuu‧le‧ma‧ton

Adjective

kuulematon

  1. unheard, inaudible

Declension

Inflection of kuulematon (Kotus type 34*C/onneton, tt-t gradation)
nominative kuulematon kuulemattomat
genitive kuulemattoman kuulemattomien
partitive kuulematonta kuulemattomia
illative kuulemattomaan kuulemattomiin
singular plural
nominative kuulematon kuulemattomat
accusative nom. kuulematon kuulemattomat
gen. kuulemattoman
genitive kuulemattoman kuulemattomien
kuulematonten rare
partitive kuulematonta kuulemattomia
inessive kuulemattomassa kuulemattomissa
elative kuulemattomasta kuulemattomista
illative kuulemattomaan kuulemattomiin
adessive kuulemattomalla kuulemattomilla
ablative kuulemattomalta kuulemattomilta
allative kuulemattomalle kuulemattomille
essive kuulemattomana kuulemattomina
translative kuulemattomaksi kuulemattomiksi
abessive kuulemattomatta kuulemattomitta
instructive — kuulemattomin
comitative — kuulemattomine
Possessive forms of kuulematon (Kotus type 34*C/onneton, tt-t gradation)
Rare. Only used with substantive adjectives.
first-person singular possessor
singular plural
nominative kuulemattomani kuulemattomani
accusative nom. kuulemattomani kuulemattomani
gen. kuulemattomani
genitive kuulemattomani kuulemattomieni
kuulematonteni rare
partitive kuulematontani kuulemattomiani
inessive kuulemattomassani kuulemattomissani
elative kuulemattomastani kuulemattomistani
illative kuulemattomaani kuulemattomiini
adessive kuulemattomallani kuulemattomillani
ablative kuulemattomaltani kuulemattomiltani
allative kuulemattomalleni kuulemattomilleni
essive kuulemattomanani kuulemattominani
translative kuulemattomakseni kuulemattomikseni
abessive kuulemattomattani kuulemattomittani
instructive — —
comitative — kuulemattomineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative kuulemattomasi kuulemattomasi
accusative nom. kuulemattomasi kuulemattomasi
gen. kuulemattomasi
genitive kuulemattomasi kuulemattomiesi
kuulematontesi rare
partitive kuulematontasi kuulemattomiasi
inessive kuulemattomassasi kuulemattomissasi
elative kuulemattomastasi kuulemattomistasi
illative kuulemattomaasi kuulemattomiisi
adessive kuulemattomallasi kuulemattomillasi
ablative kuulemattomaltasi kuulemattomiltasi
allative kuulemattomallesi kuulemattomillesi
essive kuulemattomanasi kuulemattominasi
translative kuulemattomaksesi kuulemattomiksesi
abessive kuulemattomattasi kuulemattomittasi
instructive — —
comitative — kuulemattominesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative kuulemattomamme kuulemattomamme
accusative nom. kuulemattomamme kuulemattomamme
gen. kuulemattomamme
genitive kuulemattomamme kuulemattomiemme
kuulematontemme rare
partitive kuulematontamme kuulemattomiamme
inessive kuulemattomassamme kuulemattomissamme
elative kuulemattomastamme kuulemattomistamme
illative kuulemattomaamme kuulemattomiimme
adessive kuulemattomallamme kuulemattomillamme
ablative kuulemattomaltamme kuulemattomiltamme
allative kuulemattomallemme kuulemattomillemme
essive kuulemattomanamme kuulemattominamme
translative kuulemattomaksemme kuulemattomiksemme
abessive kuulemattomattamme kuulemattomittamme
instructive — —
comitative — kuulemattominemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative kuulemattomanne kuulemattomanne
accusative nom. kuulemattomanne kuulemattomanne
gen. kuulemattomanne
genitive kuulemattomanne kuulemattomienne
kuulematontenne rare
partitive kuulematontanne kuulemattomianne
inessive kuulemattomassanne kuulemattomissanne
elative kuulemattomastanne kuulemattomistanne
illative kuulemattomaanne kuulemattomiinne
adessive kuulemattomallanne kuulemattomillanne
ablative kuulemattomaltanne kuulemattomiltanne
allative kuulemattomallenne kuulemattomillenne
essive kuulemattomananne kuulemattominanne
translative kuulemattomaksenne kuulemattomiksenne
abessive kuulemattomattanne kuulemattomittanne
instructive — —
comitative — kuulemattominenne
third-person possessor
singular plural
nominative kuulemattomansa kuulemattomansa
accusative nom. kuulemattomansa kuulemattomansa
gen. kuulemattomansa
genitive kuulemattomansa kuulemattomiensa
kuulematontensa rare
partitive kuulematontaan
kuulematontansa 		kuulemattomiaan
kuulemattomiansa
inessive kuulemattomassaan
kuulemattomassansa 		kuulemattomissaan
kuulemattomissansa
elative kuulemattomastaan
kuulemattomastansa 		kuulemattomistaan
kuulemattomistansa
illative kuulemattomaansa kuulemattomiinsa
adessive kuulemattomallaan
kuulemattomallansa 		kuulemattomillaan
kuulemattomillansa
ablative kuulemattomaltaan
kuulemattomaltansa 		kuulemattomiltaan
kuulemattomiltansa
allative kuulemattomalleen
kuulemattomallensa 		kuulemattomilleen
kuulemattomillensa
essive kuulemattomanaan
kuulemattomanansa 		kuulemattominaan
kuulemattominansa
translative kuulemattomakseen
kuulemattomaksensa 		kuulemattomikseen
kuulemattomiksensa
abessive kuulemattomattaan
kuulemattomattansa 		kuulemattomittaan
kuulemattomittansa
instructive — —
comitative — kuulemattomineen
kuulemattominensa

Derived terms

Participle

kuulematon

  1. negative participle of kuulla

Further reading

This article is issued from Wiktionary. The text is available under Creative Commons Attribution-Share Alike 4.0 unless otherwise noted. Additional terms may apply for the media files.