kuuluttaminen

Finnish

Etymology

kuuluttaa +‎ -minen

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈkuːlutːɑminen/, [ˈkuːlut̪̚ˌt̪ɑ̝mine̞n]
  • Rhymes: -ɑminen
  • Syllabification(key): kuu‧lut‧ta‧mi‧nen
  • Hyphenation(key): kuu‧lut‧ta‧mi‧nen

Noun

kuuluttaminen

  1. verbal noun of kuuluttaa
    1. announcing

Declension

Inflection of kuuluttaminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative kuuluttaminen kuuluttamiset
genitive kuuluttamisen kuuluttamisten
kuuluttamisien
partitive kuuluttamista kuuluttamisia
illative kuuluttamiseen kuuluttamisiin
singular plural
nominative kuuluttaminen kuuluttamiset
accusative nom. kuuluttaminen kuuluttamiset
gen. kuuluttamisen
genitive kuuluttamisen kuuluttamisten
kuuluttamisien
partitive kuuluttamista kuuluttamisia
inessive kuuluttamisessa kuuluttamisissa
elative kuuluttamisesta kuuluttamisista
illative kuuluttamiseen kuuluttamisiin
adessive kuuluttamisella kuuluttamisilla
ablative kuuluttamiselta kuuluttamisilta
allative kuuluttamiselle kuuluttamisille
essive kuuluttamisena kuuluttamisina
translative kuuluttamiseksi kuuluttamisiksi
abessive kuuluttamisetta kuuluttamisitta
instructive — kuuluttamisin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of kuuluttaminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
first-person singular possessor
singular plural
nominative kuuluttamiseni kuuluttamiseni
accusative nom. kuuluttamiseni kuuluttamiseni
gen. kuuluttamiseni
genitive kuuluttamiseni kuuluttamisteni
kuuluttamisieni
partitive kuuluttamistani kuuluttamisiani
inessive kuuluttamisessani kuuluttamisissani
elative kuuluttamisestani kuuluttamisistani
illative kuuluttamiseeni kuuluttamisiini
adessive kuuluttamisellani kuuluttamisillani
ablative kuuluttamiseltani kuuluttamisiltani
allative kuuluttamiselleni kuuluttamisilleni
essive kuuluttamisenani kuuluttamisinani
translative kuuluttamisekseni kuuluttamisikseni
abessive kuuluttamisettani kuuluttamisittani
instructive — —
comitative — kuuluttamisineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative kuuluttamisesi kuuluttamisesi
accusative nom. kuuluttamisesi kuuluttamisesi
gen. kuuluttamisesi
genitive kuuluttamisesi kuuluttamistesi
kuuluttamisiesi
partitive kuuluttamistasi kuuluttamisiasi
inessive kuuluttamisessasi kuuluttamisissasi
elative kuuluttamisestasi kuuluttamisistasi
illative kuuluttamiseesi kuuluttamisiisi
adessive kuuluttamisellasi kuuluttamisillasi
ablative kuuluttamiseltasi kuuluttamisiltasi
allative kuuluttamisellesi kuuluttamisillesi
essive kuuluttamisenasi kuuluttamisinasi
translative kuuluttamiseksesi kuuluttamisiksesi
abessive kuuluttamisettasi kuuluttamisittasi
instructive — —
comitative — kuuluttamisinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative kuuluttamisemme kuuluttamisemme
accusative nom. kuuluttamisemme kuuluttamisemme
gen. kuuluttamisemme
genitive kuuluttamisemme kuuluttamistemme
kuuluttamisiemme
partitive kuuluttamistamme kuuluttamisiamme
inessive kuuluttamisessamme kuuluttamisissamme
elative kuuluttamisestamme kuuluttamisistamme
illative kuuluttamiseemme kuuluttamisiimme
adessive kuuluttamisellamme kuuluttamisillamme
ablative kuuluttamiseltamme kuuluttamisiltamme
allative kuuluttamisellemme kuuluttamisillemme
essive kuuluttamisenamme kuuluttamisinamme
translative kuuluttamiseksemme kuuluttamisiksemme
abessive kuuluttamisettamme kuuluttamisittamme
instructive — —
comitative — kuuluttamisinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative kuuluttamisenne kuuluttamisenne
accusative nom. kuuluttamisenne kuuluttamisenne
gen. kuuluttamisenne
genitive kuuluttamisenne kuuluttamistenne
kuuluttamisienne
partitive kuuluttamistanne kuuluttamisianne
inessive kuuluttamisessanne kuuluttamisissanne
elative kuuluttamisestanne kuuluttamisistanne
illative kuuluttamiseenne kuuluttamisiinne
adessive kuuluttamisellanne kuuluttamisillanne
ablative kuuluttamiseltanne kuuluttamisiltanne
allative kuuluttamisellenne kuuluttamisillenne
essive kuuluttamisenanne kuuluttamisinanne
translative kuuluttamiseksenne kuuluttamisiksenne
abessive kuuluttamisettanne kuuluttamisittanne
instructive — —
comitative — kuuluttamisinenne
third-person possessor
singular plural
nominative kuuluttamisensa kuuluttamisensa
accusative nom. kuuluttamisensa kuuluttamisensa
gen. kuuluttamisensa
genitive kuuluttamisensa kuuluttamistensa
kuuluttamisiensa
partitive kuuluttamistaan
kuuluttamistansa 		kuuluttamisiaan
kuuluttamisiansa
inessive kuuluttamisessaan
kuuluttamisessansa 		kuuluttamisissaan
kuuluttamisissansa
elative kuuluttamisestaan
kuuluttamisestansa 		kuuluttamisistaan
kuuluttamisistansa
illative kuuluttamiseensa kuuluttamisiinsa
adessive kuuluttamisellaan
kuuluttamisellansa 		kuuluttamisillaan
kuuluttamisillansa
ablative kuuluttamiseltaan
kuuluttamiseltansa 		kuuluttamisiltaan
kuuluttamisiltansa
allative kuuluttamiselleen
kuuluttamisellensa 		kuuluttamisilleen
kuuluttamisillensa
essive kuuluttamisenaan
kuuluttamisenansa 		kuuluttamisinaan
kuuluttamisinansa
translative kuuluttamisekseen
kuuluttamiseksensa 		kuuluttamisikseen
kuuluttamisiksensa
abessive kuuluttamisettaan
kuuluttamisettansa 		kuuluttamisittaan
kuuluttamisittansa
instructive — —
comitative — kuuluttamisineen
kuuluttamisinensa

Anagrams

This article is issued from Wiktionary. The text is available under Creative Commons Attribution-Share Alike 4.0 unless otherwise noted. Additional terms may apply for the media files.