kyrvähtäminen

Finnish

Etymology

kyrvähtää +‎ -minen

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈkyrʋæhtæminen/, [ˈk̟yrʋæhˌt̪æmine̞n]
  • Rhymes: -æminen
  • Syllabification(key): kyr‧väh‧tä‧mi‧nen
  • Hyphenation(key): kyr‧väh‧tä‧mi‧nen

Noun

kyrvähtäminen

  1. verbal noun of kyrvähtää
    1. (vulgar, colloquial) failing, fucking up

Declension

Inflection of kyrvähtäminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative kyrvähtäminen kyrvähtämiset
genitive kyrvähtämisen kyrvähtämisten
kyrvähtämisien
partitive kyrvähtämistä kyrvähtämisiä
illative kyrvähtämiseen kyrvähtämisiin
singular plural
nominative kyrvähtäminen kyrvähtämiset
accusative nom. kyrvähtäminen kyrvähtämiset
gen. kyrvähtämisen
genitive kyrvähtämisen kyrvähtämisten
kyrvähtämisien
partitive kyrvähtämistä kyrvähtämisiä
inessive kyrvähtämisessä kyrvähtämisissä
elative kyrvähtämisestä kyrvähtämisistä
illative kyrvähtämiseen kyrvähtämisiin
adessive kyrvähtämisellä kyrvähtämisillä
ablative kyrvähtämiseltä kyrvähtämisiltä
allative kyrvähtämiselle kyrvähtämisille
essive kyrvähtämisenä kyrvähtämisinä
translative kyrvähtämiseksi kyrvähtämisiksi
abessive kyrvähtämisettä kyrvähtämisittä
instructive — kyrvähtämisin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of kyrvähtäminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
first-person singular possessor
singular plural
nominative kyrvähtämiseni kyrvähtämiseni
accusative nom. kyrvähtämiseni kyrvähtämiseni
gen. kyrvähtämiseni
genitive kyrvähtämiseni kyrvähtämisteni
kyrvähtämisieni
partitive kyrvähtämistäni kyrvähtämisiäni
inessive kyrvähtämisessäni kyrvähtämisissäni
elative kyrvähtämisestäni kyrvähtämisistäni
illative kyrvähtämiseeni kyrvähtämisiini
adessive kyrvähtämiselläni kyrvähtämisilläni
ablative kyrvähtämiseltäni kyrvähtämisiltäni
allative kyrvähtämiselleni kyrvähtämisilleni
essive kyrvähtämisenäni kyrvähtämisinäni
translative kyrvähtämisekseni kyrvähtämisikseni
abessive kyrvähtämisettäni kyrvähtämisittäni
instructive — —
comitative — kyrvähtämisineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative kyrvähtämisesi kyrvähtämisesi
accusative nom. kyrvähtämisesi kyrvähtämisesi
gen. kyrvähtämisesi
genitive kyrvähtämisesi kyrvähtämistesi
kyrvähtämisiesi
partitive kyrvähtämistäsi kyrvähtämisiäsi
inessive kyrvähtämisessäsi kyrvähtämisissäsi
elative kyrvähtämisestäsi kyrvähtämisistäsi
illative kyrvähtämiseesi kyrvähtämisiisi
adessive kyrvähtämiselläsi kyrvähtämisilläsi
ablative kyrvähtämiseltäsi kyrvähtämisiltäsi
allative kyrvähtämisellesi kyrvähtämisillesi
essive kyrvähtämisenäsi kyrvähtämisinäsi
translative kyrvähtämiseksesi kyrvähtämisiksesi
abessive kyrvähtämisettäsi kyrvähtämisittäsi
instructive — —
comitative — kyrvähtämisinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative kyrvähtämisemme kyrvähtämisemme
accusative nom. kyrvähtämisemme kyrvähtämisemme
gen. kyrvähtämisemme
genitive kyrvähtämisemme kyrvähtämistemme
kyrvähtämisiemme
partitive kyrvähtämistämme kyrvähtämisiämme
inessive kyrvähtämisessämme kyrvähtämisissämme
elative kyrvähtämisestämme kyrvähtämisistämme
illative kyrvähtämiseemme kyrvähtämisiimme
adessive kyrvähtämisellämme kyrvähtämisillämme
ablative kyrvähtämiseltämme kyrvähtämisiltämme
allative kyrvähtämisellemme kyrvähtämisillemme
essive kyrvähtämisenämme kyrvähtämisinämme
translative kyrvähtämiseksemme kyrvähtämisiksemme
abessive kyrvähtämisettämme kyrvähtämisittämme
instructive — —
comitative — kyrvähtämisinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative kyrvähtämisenne kyrvähtämisenne
accusative nom. kyrvähtämisenne kyrvähtämisenne
gen. kyrvähtämisenne
genitive kyrvähtämisenne kyrvähtämistenne
kyrvähtämisienne
partitive kyrvähtämistänne kyrvähtämisiänne
inessive kyrvähtämisessänne kyrvähtämisissänne
elative kyrvähtämisestänne kyrvähtämisistänne
illative kyrvähtämiseenne kyrvähtämisiinne
adessive kyrvähtämisellänne kyrvähtämisillänne
ablative kyrvähtämiseltänne kyrvähtämisiltänne
allative kyrvähtämisellenne kyrvähtämisillenne
essive kyrvähtämisenänne kyrvähtämisinänne
translative kyrvähtämiseksenne kyrvähtämisiksenne
abessive kyrvähtämisettänne kyrvähtämisittänne
instructive — —
comitative — kyrvähtämisinenne
third-person possessor
singular plural
nominative kyrvähtämisensä kyrvähtämisensä
accusative nom. kyrvähtämisensä kyrvähtämisensä
gen. kyrvähtämisensä
genitive kyrvähtämisensä kyrvähtämistensä
kyrvähtämisiensä
partitive kyrvähtämistään
kyrvähtämistänsä 		kyrvähtämisiään
kyrvähtämisiänsä
inessive kyrvähtämisessään
kyrvähtämisessänsä 		kyrvähtämisissään
kyrvähtämisissänsä
elative kyrvähtämisestään
kyrvähtämisestänsä 		kyrvähtämisistään
kyrvähtämisistänsä
illative kyrvähtämiseensä kyrvähtämisiinsä
adessive kyrvähtämisellään
kyrvähtämisellänsä 		kyrvähtämisillään
kyrvähtämisillänsä
ablative kyrvähtämiseltään
kyrvähtämiseltänsä 		kyrvähtämisiltään
kyrvähtämisiltänsä
allative kyrvähtämiselleen
kyrvähtämisellensä 		kyrvähtämisilleen
kyrvähtämisillensä
essive kyrvähtämisenään
kyrvähtämisenänsä 		kyrvähtämisinään
kyrvähtämisinänsä
translative kyrvähtämisekseen
kyrvähtämiseksensä 		kyrvähtämisikseen
kyrvähtämisiksensä
abessive kyrvähtämisettään
kyrvähtämisettänsä 		kyrvähtämisittään
kyrvähtämisittänsä
instructive — —
comitative — kyrvähtämisineen
kyrvähtämisinensä
This article is issued from Wiktionary. The text is available under Creative Commons Attribution-Share Alike 4.0 unless otherwise noted. Additional terms may apply for the media files.