läksyttäminen

Finnish

Etymology

läksyttää +‎ -minen

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈlæksytːæminen/, [ˈlæks̠yt̪̚ˌt̪æmine̞n]
  • Rhymes: -æminen
  • Syllabification(key): läk‧syt‧tä‧mi‧nen
  • Hyphenation(key): läk‧syt‧tä‧mi‧nen

Noun

läksyttäminen

  1. verbal noun of läksyttää
    1. scolding, berating, lecturing, lambasting

Declension

Inflection of läksyttäminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative läksyttäminen läksyttämiset
genitive läksyttämisen läksyttämisten
läksyttämisien
partitive läksyttämistä läksyttämisiä
illative läksyttämiseen läksyttämisiin
singular plural
nominative läksyttäminen läksyttämiset
accusative nom. läksyttäminen läksyttämiset
gen. läksyttämisen
genitive läksyttämisen läksyttämisten
läksyttämisien
partitive läksyttämistä läksyttämisiä
inessive läksyttämisessä läksyttämisissä
elative läksyttämisestä läksyttämisistä
illative läksyttämiseen läksyttämisiin
adessive läksyttämisellä läksyttämisillä
ablative läksyttämiseltä läksyttämisiltä
allative läksyttämiselle läksyttämisille
essive läksyttämisenä läksyttämisinä
translative läksyttämiseksi läksyttämisiksi
abessive läksyttämisettä läksyttämisittä
instructive — läksyttämisin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of läksyttäminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
first-person singular possessor
singular plural
nominative läksyttämiseni läksyttämiseni
accusative nom. läksyttämiseni läksyttämiseni
gen. läksyttämiseni
genitive läksyttämiseni läksyttämisteni
läksyttämisieni
partitive läksyttämistäni läksyttämisiäni
inessive läksyttämisessäni läksyttämisissäni
elative läksyttämisestäni läksyttämisistäni
illative läksyttämiseeni läksyttämisiini
adessive läksyttämiselläni läksyttämisilläni
ablative läksyttämiseltäni läksyttämisiltäni
allative läksyttämiselleni läksyttämisilleni
essive läksyttämisenäni läksyttämisinäni
translative läksyttämisekseni läksyttämisikseni
abessive läksyttämisettäni läksyttämisittäni
instructive — —
comitative — läksyttämisineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative läksyttämisesi läksyttämisesi
accusative nom. läksyttämisesi läksyttämisesi
gen. läksyttämisesi
genitive läksyttämisesi läksyttämistesi
läksyttämisiesi
partitive läksyttämistäsi läksyttämisiäsi
inessive läksyttämisessäsi läksyttämisissäsi
elative läksyttämisestäsi läksyttämisistäsi
illative läksyttämiseesi läksyttämisiisi
adessive läksyttämiselläsi läksyttämisilläsi
ablative läksyttämiseltäsi läksyttämisiltäsi
allative läksyttämisellesi läksyttämisillesi
essive läksyttämisenäsi läksyttämisinäsi
translative läksyttämiseksesi läksyttämisiksesi
abessive läksyttämisettäsi läksyttämisittäsi
instructive — —
comitative — läksyttämisinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative läksyttämisemme läksyttämisemme
accusative nom. läksyttämisemme läksyttämisemme
gen. läksyttämisemme
genitive läksyttämisemme läksyttämistemme
läksyttämisiemme
partitive läksyttämistämme läksyttämisiämme
inessive läksyttämisessämme läksyttämisissämme
elative läksyttämisestämme läksyttämisistämme
illative läksyttämiseemme läksyttämisiimme
adessive läksyttämisellämme läksyttämisillämme
ablative läksyttämiseltämme läksyttämisiltämme
allative läksyttämisellemme läksyttämisillemme
essive läksyttämisenämme läksyttämisinämme
translative läksyttämiseksemme läksyttämisiksemme
abessive läksyttämisettämme läksyttämisittämme
instructive — —
comitative — läksyttämisinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative läksyttämisenne läksyttämisenne
accusative nom. läksyttämisenne läksyttämisenne
gen. läksyttämisenne
genitive läksyttämisenne läksyttämistenne
läksyttämisienne
partitive läksyttämistänne läksyttämisiänne
inessive läksyttämisessänne läksyttämisissänne
elative läksyttämisestänne läksyttämisistänne
illative läksyttämiseenne läksyttämisiinne
adessive läksyttämisellänne läksyttämisillänne
ablative läksyttämiseltänne läksyttämisiltänne
allative läksyttämisellenne läksyttämisillenne
essive läksyttämisenänne läksyttämisinänne
translative läksyttämiseksenne läksyttämisiksenne
abessive läksyttämisettänne läksyttämisittänne
instructive — —
comitative — läksyttämisinenne
third-person possessor
singular plural
nominative läksyttämisensä läksyttämisensä
accusative nom. läksyttämisensä läksyttämisensä
gen. läksyttämisensä
genitive läksyttämisensä läksyttämistensä
läksyttämisiensä
partitive läksyttämistään
läksyttämistänsä 		läksyttämisiään
läksyttämisiänsä
inessive läksyttämisessään
läksyttämisessänsä 		läksyttämisissään
läksyttämisissänsä
elative läksyttämisestään
läksyttämisestänsä 		läksyttämisistään
läksyttämisistänsä
illative läksyttämiseensä läksyttämisiinsä
adessive läksyttämisellään
läksyttämisellänsä 		läksyttämisillään
läksyttämisillänsä
ablative läksyttämiseltään
läksyttämiseltänsä 		läksyttämisiltään
läksyttämisiltänsä
allative läksyttämiselleen
läksyttämisellensä 		läksyttämisilleen
läksyttämisillensä
essive läksyttämisenään
läksyttämisenänsä 		läksyttämisinään
läksyttämisinänsä
translative läksyttämisekseen
läksyttämiseksensä 		läksyttämisikseen
läksyttämisiksensä
abessive läksyttämisettään
läksyttämisettänsä 		läksyttämisittään
läksyttämisittänsä
instructive — —
comitative — läksyttämisineen
läksyttämisinensä
This article is issued from Wiktionary. The text is available under Creative Commons Attribution-Share Alike 4.0 unless otherwise noted. Additional terms may apply for the media files.