linnakko

Ingrian

Etymology

From linna (“town”) +‎ -kko.

Pronunciation

  • (Ala-Laukaa) IPA(key): /ˈlinːɑkːo/, [ˈlʲinːəkːŏ̞̥]
  • (Soikkola) IPA(key): /ˈlinːɑkːoi̯/, [ˈlʲinːɑkːo̞i̯]
  • Rhymes: -inːɑkːo, -inːɑkːoi̯
  • Hyphenation: lin‧nak‧ko

Noun

linnakko

  1. townswoman

Declension

Declension of linnakko (type 4/koivu, kk-k gradation)
singular plural
nominative linnakko linnakot
genitive linnakon linnakkoin, linnakkoloin
partitive linnakkoa linnakkoja, linnakkoloja
illative linnakkoo linnakkoihe, linnakkoloihe
inessive linnakoos linnakois, linnakkolois
elative linnakost linnakoist, linnakkoloist
allative linnakolle linnakoille, linnakkoloille
adessive linnakool linnakoil, linnakkoloil
ablative linnakolt linnakoilt, linnakkoloilt
translative linnakoks linnakoiks, linnakkoloiks
essive linnakkonna, linnakkoon linnakkoinna, linnakkoloinna, linnakkoin, linnakkoloin
exessive1) linnakkont linnakkoint, linnakkoloint
1) obsolete
*) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl)
**) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.

References

  • Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 267
This article is issued from Wiktionary. The text is available under Creative Commons Attribution-Share Alike 4.0 unless otherwise noted. Additional terms may apply for the media files.