loppuhetki

Finnish

Etymology

loppu +‎ hetki

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈlopːuˌhetki/, [ˈlo̞pːuˌhe̞t̪k̟i]
  • Rhymes: -etki
  • Syllabification(key): lop‧pu‧het‧ki
  • Hyphenation(key): loppu‧hetki

Noun

loppuhetki

  1. final moment

Declension

Inflection of loppuhetki (Kotus type 7/ovi, no gradation)
nominative loppuhetki loppuhetket
genitive loppuhetken loppuhetkien
partitive loppuhetkeä loppuhetkiä
illative loppuhetkeen loppuhetkiin
singular plural
nominative loppuhetki loppuhetket
accusative nom. loppuhetki loppuhetket
gen. loppuhetken
genitive loppuhetken loppuhetkien
partitive loppuhetkeä loppuhetkiä
inessive loppuhetkessä loppuhetkissä
elative loppuhetkestä loppuhetkistä
illative loppuhetkeen loppuhetkiin
adessive loppuhetkellä loppuhetkillä
ablative loppuhetkeltä loppuhetkiltä
allative loppuhetkelle loppuhetkille
essive loppuhetkenä loppuhetkinä
translative loppuhetkeksi loppuhetkiksi
abessive loppuhetkettä loppuhetkittä
instructive — loppuhetkin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of loppuhetki (Kotus type 7/ovi, no gradation)
first-person singular possessor
singular plural
nominative loppuhetkeni loppuhetkeni
accusative nom. loppuhetkeni loppuhetkeni
gen. loppuhetkeni
genitive loppuhetkeni loppuhetkieni
partitive loppuhetkeäni loppuhetkiäni
inessive loppuhetkessäni loppuhetkissäni
elative loppuhetkestäni loppuhetkistäni
illative loppuhetkeeni loppuhetkiini
adessive loppuhetkelläni loppuhetkilläni
ablative loppuhetkeltäni loppuhetkiltäni
allative loppuhetkelleni loppuhetkilleni
essive loppuhetkenäni loppuhetkinäni
translative loppuhetkekseni loppuhetkikseni
abessive loppuhetkettäni loppuhetkittäni
instructive — —
comitative — loppuhetkineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative loppuhetkesi loppuhetkesi
accusative nom. loppuhetkesi loppuhetkesi
gen. loppuhetkesi
genitive loppuhetkesi loppuhetkiesi
partitive loppuhetkeäsi loppuhetkiäsi
inessive loppuhetkessäsi loppuhetkissäsi
elative loppuhetkestäsi loppuhetkistäsi
illative loppuhetkeesi loppuhetkiisi
adessive loppuhetkelläsi loppuhetkilläsi
ablative loppuhetkeltäsi loppuhetkiltäsi
allative loppuhetkellesi loppuhetkillesi
essive loppuhetkenäsi loppuhetkinäsi
translative loppuhetkeksesi loppuhetkiksesi
abessive loppuhetkettäsi loppuhetkittäsi
instructive — —
comitative — loppuhetkinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative loppuhetkemme loppuhetkemme
accusative nom. loppuhetkemme loppuhetkemme
gen. loppuhetkemme
genitive loppuhetkemme loppuhetkiemme
partitive loppuhetkeämme loppuhetkiämme
inessive loppuhetkessämme loppuhetkissämme
elative loppuhetkestämme loppuhetkistämme
illative loppuhetkeemme loppuhetkiimme
adessive loppuhetkellämme loppuhetkillämme
ablative loppuhetkeltämme loppuhetkiltämme
allative loppuhetkellemme loppuhetkillemme
essive loppuhetkenämme loppuhetkinämme
translative loppuhetkeksemme loppuhetkiksemme
abessive loppuhetkettämme loppuhetkittämme
instructive — —
comitative — loppuhetkinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative loppuhetkenne loppuhetkenne
accusative nom. loppuhetkenne loppuhetkenne
gen. loppuhetkenne
genitive loppuhetkenne loppuhetkienne
partitive loppuhetkeänne loppuhetkiänne
inessive loppuhetkessänne loppuhetkissänne
elative loppuhetkestänne loppuhetkistänne
illative loppuhetkeenne loppuhetkiinne
adessive loppuhetkellänne loppuhetkillänne
ablative loppuhetkeltänne loppuhetkiltänne
allative loppuhetkellenne loppuhetkillenne
essive loppuhetkenänne loppuhetkinänne
translative loppuhetkeksenne loppuhetkiksenne
abessive loppuhetkettänne loppuhetkittänne
instructive — —
comitative — loppuhetkinenne
third-person possessor
singular plural
nominative loppuhetkensä loppuhetkensä
accusative nom. loppuhetkensä loppuhetkensä
gen. loppuhetkensä
genitive loppuhetkensä loppuhetkiensä
partitive loppuhetkeään
loppuhetkeänsä 		loppuhetkiään
loppuhetkiänsä
inessive loppuhetkessään
loppuhetkessänsä 		loppuhetkissään
loppuhetkissänsä
elative loppuhetkestään
loppuhetkestänsä 		loppuhetkistään
loppuhetkistänsä
illative loppuhetkeensä loppuhetkiinsä
adessive loppuhetkellään
loppuhetkellänsä 		loppuhetkillään
loppuhetkillänsä
ablative loppuhetkeltään
loppuhetkeltänsä 		loppuhetkiltään
loppuhetkiltänsä
allative loppuhetkelleen
loppuhetkellensä 		loppuhetkilleen
loppuhetkillensä
essive loppuhetkenään
loppuhetkenänsä 		loppuhetkinään
loppuhetkinänsä
translative loppuhetkekseen
loppuhetkeksensä 		loppuhetkikseen
loppuhetkiksensä
abessive loppuhetkettään
loppuhetkettänsä 		loppuhetkittään
loppuhetkittänsä
instructive — —
comitative — loppuhetkineen
loppuhetkinensä
This article is issued from Wiktionary. The text is available under Creative Commons Attribution-Share Alike 4.0 unless otherwise noted. Additional terms may apply for the media files.